Neliviikkoiset

Minulla on runo-(kirjoitus) suoni ihan hukassa. Ei kamalasti keksi tällä kertaa kirjoitettavaa ja jotenkin sitä ei edes inspaa. Pitkä työputki painaa päälle, väsymys vaivaa ja ajatukset harhailee. Tämä postaus saa olla tämmöinen kuvapostaus enemmän. Josko ensikerraksi löytyy vähän enemmän turistavaa. Poikasten sukupuolista olen aina vain epävarmempi. Joka päivä niitä yritän tihrustella ja joka päivä näyttävät erilaisilta silmääni. :D Pelkäänpä, että joudun turvautumaan kokeneempien apuun, että saadaan 100% varmuus sukupuolista ettei mönkään mene. En tajua miten tämä taas tällä kertaa näin vaikeaksi menee. Nooh, onhan jokainen poikue toki erilainen, mutta ei aikaisempien kohalla oo näin vaikeaa ollut, yleensä olen saanut tunnistettua suht aikaisessa vaiheessa, mutta nää näyttää muuttavan silmääni sukupuolia, kuin kameleontit :D toki vika taitaa enemmän katsojassa olla...

Anteeksi rumista kuvista. Kämppämme valaistus on aina haasteellinen ja tällä kertaa eteisessä napsitut kuvat ovat tylsän keinovalon raiskaamia. Yritän saada pian parempia kuvia, kun ehtisi. Työt tuntuu vievän kaiken ajan ja voiman ettei oikein taho löytyä aikaa eikä intoa tehdä mitään. Kyselyjäkin poikasista on tullut. Onneksi kiinnostuneet ovat olleet kärsivällisiä kanssani, kun olen tällä kertaa tämmöinen empijä..

 Hän jäi kuuntelemaan pää kallellaan ihmeellisiä kodin ääniä.

Jenkkien tyyli posettaa, ei ihan toivottu pohjoismainen. :D

Mä en kestä noita hörökorvia. :D