6-viikkoiset termiitit saivat nimet!

Vihdoin ja viimein tulee postaus mitä moni on varmasti odottanut, nimittäin mukuloiden nimet! Edellisessä postauksessa kerroinkin, kuinka Bellaa, poikasten emoa kutsutaan Muumimammaksi sen ihanan luonteen takia, jonka pohjalta lähti sitten nimiteema syntymään. Kaikki mukulat ovat tosiaan naaraita ja kaikille on kotikin löytynyt. Yksi jää minulle, se mustin. On oikein mukavaa, että poikasista oltiin jo kiinnostuneita ennen, kuin olin kerennyt edes laittamaan mitään ilmoituksia nettiin. Siitä tulee aina mukava fiilis, että ihmisä oikeasti kiinnostaa. :)

Poikaset ovat luonteiltaan kovin emon kaltaisia. Ne tulevat heti morjenstamaan luukulle ja laskevat päänsä, että "tässä olen, silitä" - mustin on kaikista lähinnä tuota emonsa tapaa notkua pää pitkänä rapsuja kerjäten. Kaikki ovat erittäin aktiivisia ja tekeviä pieniä kanin alkuja. Oksat kuluvat kovaa tahtia. Jos niitä ei tarjoa, sää häkki kyytiä, joten uusia koteja odottaa pikkuruiset termiitit vaiko majavat. :D Kääntäminen onnistuu, mutta vaatii toki vielä totuttelua, kun eivät siitä tykkää (kuten ei yksikään kanini). Kohtapuoliin pitäisi alkaa kokeilemaan tatuoimista. Toivottavasti onnistuisi tällä kertaa paremmin mitä viimeksi.. ^^'

Tiuhti

Viuhti

Tuu-tikki

Muutaman sanasen voisin turista myöskin Bellasta. Käytiin nimittäin tuossa toissaviikolla Bellan kanssa lääkärissä, kun Bella oli alkanut aivastelemaan. Räkää se ei sieraimistaan erittänyt, se vain aivasteli randomisti pitkiä pätkiä. Mielestäni se ei ollut normaalia kanin aivastelua ja pari päivää sitä katteltuani otin luurin kouraan ja soitin lääkärille. Lääkäri oli sitä mieltä ettei olisi vielä tarvetta käynnille, mutta oman mielenrauhan takaamiseksi halusin ajan ja täten Bella sai seuraavalle päivälle ajan. Olin kummiskin huolissani ettei ole mitään tarttuvaa mikä voisi tarttua poikasiin.

Bellan kanssa käytiin Vantaalla kanipiireissä kehutun Johanna Raulion luona. Kerroin hänelle oireet ja, että epäilen sieraimessa olevan/olleen vierasesine, koska Bellan aivastelu oli puuskittaista eikä jatkuvaa ja se piteli tassuillaan kuonostaan kiinni ihan, kuin yrittäisi jotain ottaa pois. Hän epäili samaa, kuin minä, olisi ollut kuulemma todella epätyypilliset oireet esim pasteurellalle. 

Bella otettiin toiseen tilaan nenähuuhteluun ja huuhtelussa nenästä irtosikin iso verensekainen limaklöntti. Lääkäri määräsi Bellalle 10-päivän antibioottikuurin ja klöntti lähetettiin tutkittavaksi.

Viime viikolla tuloksista soittelin ja selvisi, että klöntti ei ollut mitään vakavaa esim kasvainta sun muuta. Klöntti sisälsi mätää ja siinä oli tulehdusta aiheuttavia bakteereja, joten oli hyvä, että Bellalle määrättiin se antibioottikuuri.

Pasteurellasta ei täten onneksi ollut kyse, vaan tuo tulos vahvisti sekä minun, että lekurin epäilyksen, että nenässä on ollut vierasesine esim heinänkorsi, joka on tökkässy nenään aiheuttaen märkivän haavauman. Huuhtelun jälkeen Bella ei ole juuri enään aivastellutkaan. Satunnaisesti se enään välillä tuhisee, joka voi johtua siitä, että se nenä vielä parantelee itseään. Eilen oli viimeinen päivä antibioottikuurillakin. Toivottavasti tämä nyt oli tässä Bellan osalta ettei tule enempää mitään.

Tuokin todisti sen, että pienestä kannattaa joskus huolestua mikä ei ole normaalia. Tuota, jos ei olisi hoidettu, niin tiedä mitä se olisi loppujenlopuksi aiheuttanut. Voipi olla, että olisi parantunut itsestään, voipi olla ettei. Pelkäsin koko ajan, että kyseessä olisi ollut pasteurella vaikka oireet ei siihen viitannutkaan. Jos se olisi ollut, niin se olisi tietänyt Bellalle viimeistä matkaa, sillä tämän kokoisessa kanitaloudessa ei voi ottaa riskiä, että muutkin kanit sairastuu. Nooh, säikähdyksellä selvittiin tällä kertaa ja kaikki on täällä nyt hyvin. Poikaset kasvaa kohisten emonsa seurassa ja muillekin kaneille kuuluupi hyvää. 

Seuraava postaus sisältääkin asiaa uusista tulokkaista, jotka tänään saimme, mutta siitä sitten oma stoorinsa. ;)