Rokotuksilla
Tänään oli sitten se päivä, kun kahdella kolmesta kissoista koitti rokotusten uusimiset, Pärdellä ja Mästillä. Möröllä on loppusyksyyn asti vielä voimassaoloaikaa, joten mennään sen kanssa sitten loppuvuodesta.
Kellonajaksi olin operaatiolle varannut 15.15 joka oli viimeisin vapaana oleva vuoro. Haluan nukkua pitkään, joten minun kohalla aina mitä myöhempi, sen parempi. Eläinlääkäri on noin 10-min ajomatkan päässä, joten kissojen ei tarvinnut kauaa olla kantoboksien vankina. Silti se matka taisi niille tuntua liialta, sillä alkoi aivan jumalaton huuto jo, kun päästiin rappukäytävästä pihalle. :D
Meillä ne eivät ole tottunut autoilemaan eikä edes bokseissa oleskelemaan, kun ei käydä niiden kanssa juuri missään.
Lekuriin päästyämme kissat punnittiin ja ei tarvinnut edes kauaa odotella, kun meidät kutsuttiin jo sisään. Ensiksi pöydälle otettiin Misty joka tuli ihan oma-aloitteisesti kopasta pois. Mistyllä alkoi samoiten kehruu, kun pääsi ulos. Vaikka sitä jännitti uudessa paikassa, niin silti se jaksoi puskea ja pöristä hoitajille. Kiltti kisu. <3 Siltä ei edes saatu kuunneltua sydänääniä, kun kehräys oli niin voimakasta. Misty sai piikin pyllyyn ja operaatio oli hetkessä ohi, en edes minäkään kerennyt heti tajuamaan, että hoitaja pisti jo. :D Misty ei inahtanutkaan, joten tosi reippaasti meni, ei olisi halunnut mennä koppaankaan takaisin. Hän saikin jaloitella siellä huoneessa sen aikaa, kun Pärdeä tutkiskeltiin.
Pärtsi tuli myös mielellään ulos boksista. Se oli jännittyneempi, mutta silti pikkaisen kehräsi omalla korisevalla tavallaan. Pärtsikään ei ollut moksiskaan piikistä vaikka mie odottelin ja hoitajiakin varoitin, et se saattaa nappasta, jos kokee, että on epämukavaa vaikka muuten oikein kiltti kisu onkin. Kaikki meni onneksi hyvin molemmilla.
Operaatioiden yhteydessä katsottiin molempien kissojen suuhun ja huomattiin niillä hammaskiveä. Tämä tietää sitä, että kaksikkoa odottaa hammaslääkäri joka varattiinkin heti ensiviikolle, niin saadaan alta pois.
Kotimatkalla alkoi taas kissat konsertoimaan, raukat. Heidän maailma oli järkkynyt. :D Kotiin päästyämme olivat onneksi, kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan ja menivätkin samoiten nukkumaan. Kävin kaupassa ja ostin samalla niille hyvitykseksi vähän hiirileluja, anteeksipyyntö näytti kelpaavan sillä jo puolet niistä kimaltelevista ja kilisevistä leluista lojuu sohvan alla ja kissat kuorsaa tyytyväisinä. :D
Ensiviikon torstaina käydään tosiaan noiden kahden kanssa sitten hammaslääkärillä hoitamassa suut kuntoon (munkin pitäisi soittaa itelle hammaslääkäriaikaa...).
Ainiin! Tulipas tässä muuten heitettyä ilmoittautumista Tampereen pet-näyttelyyn, joten vuoden eka näyttely meille napsahtaa siellä käyntiin. Mukaan ilmoitin Castielin, Princessan ja Viiman. Mun tuurilla noilla kaikilla TIETENKIN alkoi karvanvaihto, kun olin jo kerennyt ilmota ne. -_-
Olen sen verta nuuka, et vien sitten vaikka vaihtoiset kanit näytille, kun on kerta maksettu. Tähän vuoden aikaan siellä on varmasti muitakin vaihtoisia. ^^ Joten siellä nähkäämme!
Popparin ja Dadden toipuminen edistyy hienosti. Kumpikaan ei ole juurikaan haavoista kiinnostunut, mitä nyt poppari ilmeisesti oli vähän tikkei maistellu tos yks päivä, kun niiden päitä sojotteli ympäriinsä, piti saksia lyhyemmäksi ja heittää katkerospraytä mukaan, että saisi olla rauhassa. Joka tapauksessa, niiden toipuminen on ollut kaikista helpointa mitä tähän mennessä ikinä kanien kanssa ollut, hyvä juttu. Herrat tosiaan tulevat myyntiin ja varauksia otetaan jo vastaan. ;)
Kellonajaksi olin operaatiolle varannut 15.15 joka oli viimeisin vapaana oleva vuoro. Haluan nukkua pitkään, joten minun kohalla aina mitä myöhempi, sen parempi. Eläinlääkäri on noin 10-min ajomatkan päässä, joten kissojen ei tarvinnut kauaa olla kantoboksien vankina. Silti se matka taisi niille tuntua liialta, sillä alkoi aivan jumalaton huuto jo, kun päästiin rappukäytävästä pihalle. :D
Meillä ne eivät ole tottunut autoilemaan eikä edes bokseissa oleskelemaan, kun ei käydä niiden kanssa juuri missään.
Lekuriin päästyämme kissat punnittiin ja ei tarvinnut edes kauaa odotella, kun meidät kutsuttiin jo sisään. Ensiksi pöydälle otettiin Misty joka tuli ihan oma-aloitteisesti kopasta pois. Mistyllä alkoi samoiten kehruu, kun pääsi ulos. Vaikka sitä jännitti uudessa paikassa, niin silti se jaksoi puskea ja pöristä hoitajille. Kiltti kisu. <3 Siltä ei edes saatu kuunneltua sydänääniä, kun kehräys oli niin voimakasta. Misty sai piikin pyllyyn ja operaatio oli hetkessä ohi, en edes minäkään kerennyt heti tajuamaan, että hoitaja pisti jo. :D Misty ei inahtanutkaan, joten tosi reippaasti meni, ei olisi halunnut mennä koppaankaan takaisin. Hän saikin jaloitella siellä huoneessa sen aikaa, kun Pärdeä tutkiskeltiin.
Pärtsi tuli myös mielellään ulos boksista. Se oli jännittyneempi, mutta silti pikkaisen kehräsi omalla korisevalla tavallaan. Pärtsikään ei ollut moksiskaan piikistä vaikka mie odottelin ja hoitajiakin varoitin, et se saattaa nappasta, jos kokee, että on epämukavaa vaikka muuten oikein kiltti kisu onkin. Kaikki meni onneksi hyvin molemmilla.
Operaatioiden yhteydessä katsottiin molempien kissojen suuhun ja huomattiin niillä hammaskiveä. Tämä tietää sitä, että kaksikkoa odottaa hammaslääkäri joka varattiinkin heti ensiviikolle, niin saadaan alta pois.
Kotimatkalla alkoi taas kissat konsertoimaan, raukat. Heidän maailma oli järkkynyt. :D Kotiin päästyämme olivat onneksi, kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan ja menivätkin samoiten nukkumaan. Kävin kaupassa ja ostin samalla niille hyvitykseksi vähän hiirileluja, anteeksipyyntö näytti kelpaavan sillä jo puolet niistä kimaltelevista ja kilisevistä leluista lojuu sohvan alla ja kissat kuorsaa tyytyväisinä. :D
Ensiviikon torstaina käydään tosiaan noiden kahden kanssa sitten hammaslääkärillä hoitamassa suut kuntoon (munkin pitäisi soittaa itelle hammaslääkäriaikaa...).
Ainiin! Tulipas tässä muuten heitettyä ilmoittautumista Tampereen pet-näyttelyyn, joten vuoden eka näyttely meille napsahtaa siellä käyntiin. Mukaan ilmoitin Castielin, Princessan ja Viiman. Mun tuurilla noilla kaikilla TIETENKIN alkoi karvanvaihto, kun olin jo kerennyt ilmota ne. -_-
Olen sen verta nuuka, et vien sitten vaikka vaihtoiset kanit näytille, kun on kerta maksettu. Tähän vuoden aikaan siellä on varmasti muitakin vaihtoisia. ^^ Joten siellä nähkäämme!
Popparin ja Dadden toipuminen edistyy hienosti. Kumpikaan ei ole juurikaan haavoista kiinnostunut, mitä nyt poppari ilmeisesti oli vähän tikkei maistellu tos yks päivä, kun niiden päitä sojotteli ympäriinsä, piti saksia lyhyemmäksi ja heittää katkerospraytä mukaan, että saisi olla rauhassa. Joka tapauksessa, niiden toipuminen on ollut kaikista helpointa mitä tähän mennessä ikinä kanien kanssa ollut, hyvä juttu. Herrat tosiaan tulevat myyntiin ja varauksia otetaan jo vastaan. ;)
Kommentit
Lähetä kommentti