Kolmiviikkoiset nakit sekä LU-näyttelyn tuloksia

Viime sunnuntaina tuli kakaraköörillä mittariin kolmisen viikkoa. Ne kasvaa ihan hurjaa vauhtia! Ne ovat jo, kuin minikaneja: pomppivat ja spurttailevat minkä jaloistaan pääsevät sekä ovat alkaneet jo mutustelemaan heinää ja pellettiä. Tänään yhden näin ihmettelevän vesipulloa. :)
Pieniä eroavaisuuksiakin alkaa jo löytymään luonteissa. Musta on toistaiseksi rauhallisin, mutta myöskin uteliain, se tulee todella usein ensimmäisenä katsomaan kuka tulee. Kirjavat ovat aika samankaltaisia: sellaisia meneviä touhottajia. Sukupuolista sen verta, että epäilen mustaa tytöksi. aluksi aavistelin toista kirjavaa tytöksi ja toista pojaksi, mutta eilen vilkaistuani alkaa näyttämään toinenkin kirjava pojalta. Nämä tämmöisiä alustavia arvauksia, eli voivat vielä muuttua, kun ei miulla niin paljoa kokemusta ja harjaantuneita silmiä vielä ole. :) Aika näyttää. <3 Muutamia kiinnostuneitaki näitä suloisuuksia kohtaan on alkanut ilmaantumaan vaikken ole edes minkään sortin ilmoituksia laittanut nettiin, hyvä toki, että on kiinnostusta. :)

Sitten palataan Lauantaihin, jolloin oli Suomen LU-näyttely. Ikäväkseni olin kipeänä ja meinasin jättää jo paikalle menemättä, mutta onneksi en jättänyt. ;) Olin lähtenyt näyttelyyn ajatuksella ettei nuo pojat siellä tuu pärjäämään, kun kyseessä kovatasoinen tittelinäyttely sekä paikalla lukemattomia hienoja kaneja, liki 308 kania! 

Olen siitä nuuka ihminen, että kerta olen maksanut näyttelyyn ilmoittautumisesta, niin sinnehän sit mennään ellen ole kuolemansairas :D ja kerta oli isosta odotetusta näyttelystä kyse, niin pakko sinne oli mentävä vaikka puolikuntoinen olinkin. 

Pienirexejä oltiin ilmoitettu paikalle 13, mutta muutama niistä oli poissa. Päivä meni oikein jouhevasti, sillä tuomareita oli 4: Tanskalainen, Norjalainen ja kaksi Suomalaista ja jokaisella assarit, niin kanit saatiin jouhevasti arvosteltua.

Kun tuli aika arvostella pienirexejä, siirryin kaverini kanssa eturiviin katsomaan arvosteluita, sitä ennen olin hengannut ties missä, sillä en jokaisen kanin arvosteluita jaksa katsella, mutta pienirexien kiinnostaa aina on kyseessä omat taikka toisten kanit. Pippuri arvosteltiin ennen Pullaa ja hänet arvosteli Tanskalainen tuomari. Pippuria kovasti tutkittiin ja mukaan ihmettelyyn liittyi Norjalainen sekä myös toinen Suomalaisista. Kovasti aloin hermostumaan miksi hyö noin sitä tutkivat, eivätkö ne tykkää siitä? :O Aikansa Pippuria tutkien otti Tanskalainen allekirjoituksen arvostelukaavakkeeseen myös Norjalaiselta, tuossa kohtaa kaverini tokaisi, että nyt tulee 95p, sillä tuollaiset pisteet antaessa otetaan myös toiselta tuomarilta allekirjoitus kaavakkeeseen. Olin haltioissani ja jännityksen sekaisissa fiiliksissä, voisiko oikeasti Pippuri saada noin hyvät?! Pulla päätyi Suomalaiselle tuomarille. Hänen arvostelussaan ei kauaa mennyt ja siitä aavistelinkin ettei nyt ainakaan noita 95-pisteitä tule.

Arvostelukortit eivät heti tule häkkeihin nähtäville, sillä ne kirjataan koneelle ylös, eli tuloksia yleensä ei ihan heti saa tietää. Aikani palloiltua juttelemassa ihmisten kanssa ja kaneja ihailtaessa kävin juttelemaan kavereiden kanssa jotka sitten onnittelivat. Olin ihmeissäni, että mistä hyvästä. Onnittelivat, koska Pippuri oli saanut 96p!!!

Tilanne oli hauska, sillä en itse ollut vielä tuloksista tietoinen, mutta tuttavat tiesi ennen minua. :D Meinasin tippua persiilleni, tulos tuli ihan puskista! Pulla oli saanut 94p, ei nekään huonot ollut missään nimessä.

Arvostelujen ollessa ohi kävi ilmi, että Pippuri oli näyttelyn ainoa 96p saanut, eli sen tiesi, että se pääsi best in show pöydälle, vieläpä sijalle 1! Oli mielenkiintoinen hetki, sillä Pippurin vieressä kakkos sijalla oli musta pienirex joka oli saanut 95,5p, sitä mie alunperin veikkasin voittajaksi, mut ei osunut oikeaan se veikkaus. Oli mielenkiintoista, että bis-pöydällä oli jopa 2-pientä rexiä, sillä pienirex on loppupeleissä aika harvinainen rotu bis-pöydällä kävijäksi, kun rodun sisällä on vielä aika suurta vaihtelua turkin laadun, rungon rakenteen yms puolesta. Koko ajan laatu kummiskin paranee ja sitä tuomaritkin ovat kehuneet.

Tosiaan Pulla ei sen enempiä näyttelyssä loistanut, mitä toi KUMA ruusukkeen kotiin. Pippuri sen sijaan keräsi senkin edestä mainetta ja kunniaa. Pippuri sai ROP, RYP, BIS-1 ja ekan SERTI ruusukkeensa. Pari pokaaliaki tuli. Yksi oli Bis sijoituksesta ja toinen oli paras poikkeavaturkkinen kiertopokaali. Se on pelottavan hapero, saa varovasti kanniskella ettei leviä käsiin. :D

Ihan mieletön suoritus ja onneksi en jättänyt menemättä näyttelyyn! :´D Nyt entistä enemmän odotan mitä Pippurin ja Bellan poikasista kasvaa. Se musta houkuttelisi jättää näyttelykaniksi, jos tosiaan tytöksi osoittautuu eikä kasva valkoisia karvoja, kynsiä yms, aika näyttää senkin.

Olen todella pitkään, varmaan jonkun vuoden verta ellen yliki pyörittänyt ajatusta, että haluan tatuoinnin ekasta kanistani joka pärjäisi näyttelyssä saaden vähintään 95p. Nyt se sit tapahtui, eli jossai kohti tulevaisuutta täytyy mennä ottamaan Pippurista kuva. Siihen toki voi mennä vielä paljon aikaa, sillä täytyy tarkkaan miettiä tyyli ja artisti keltä kuvan haluaa. Raha toki on suurin tekijä, sillä tänään tili tyhjeni roimasti hommattuani uuden auton. Ei nyt tuliterä, mutta uusi minulle. 2004-vuoden Toyota Yaris Verso. Sillä kelpaa körötellä näyttelyihin, sillä se on oikea tilaihme. <3 Huomenna lompakko kevenee entisestään, sillä kissakin käy hammaslekurissa, ei mikään halpa reissu sekään tule olemaan..