Tatuoimisen opettelua jälleen
Tänään kävin erään tutun kaninkasvattajan luona harjoittelemassa tatuoimista. Joku varmaan muistaakin, kun tuossa aikaa sitten kerroin, että noiden valkoisten poikien tatuoinnit meni mönkään, painoin ehkä liian hiljaa eikä numerot oikein jääneet.
Tänään auton nokka suuntasi kohti Järvenpäätä ajatuksena laittaa pojille korvat kuntoon ennen näyttelykauden alkamista. Halusin, että kokeneempi ne tsekkaa etten niitä pilaa, kun kyse kummiskin ulkomuotokaneista.
Minua hirveästi jännitti miten kanit reagoi automatkaan, kyse oli kummiskin niiden ekasta autoreissusta ja noillahan nuorempana oli sitä uusien tilanteiden pelkoa. Ehkäpä turhaan pelkäsin, sillä hienosti molemmat otti, jopa köllöttivät boksissaan ja söivät niille tarjottua tuoretta heinää. Pari kertaa ollaan harjoiteltu täällä meilläpäin boksikuljetusta sillein, että otan kanit kantoon ja kävelen korttelin ympäri, kaikki kerrat ovat menneet hyvin, mutta aina sitä jotenkin jänskättää miten tuumailevat pidemmästä matkasta. Nyt uskallan vähän huokaista, kun hienosti meni matka noilla ja uskallan lähteä niiden kanssa näyttelyynkin.
Tuttuni opetti minulle hänen tapansa tatuoida ja antoi muutenkin vinkkejä miten piedellä esim kania, miten levität tatuointiväriä ja se tärkein, oikea voima korvaa painaessa. Tämä kaikki oli oikein hyödyllistä, sillä olen itse niitä ihmisiä joita pitää melkeinpä kädestä pitäen neuvoa. Tuli paikan päällä todettua, että tarviin toisenlaiset pihdit, tuon kasvattajan pihdit olivat käteeni mukavemmat, sillä olivat pienemmät ja minullahan on pienet kädet, eli pihtikaupoille joskus.
Hän teki ensimmäisen mallitatuoinnin ja mie sain tehdä loput 2 tatuointia. Pullalle ei tarvinnu vasenta korvaa tatuoida, menee kuulemma läpi näyttelyssä. Ite olen vähän skeptinen asian suhteen, mutta senhän sitten näkee. :D Olin ihan varma, että nämä pojat huutaa, mutta ei, kumpikaan ei inahtanutkaan! Hanttiin pistivät niin maan perkuleesti, mutta ei ääntä tullu.
Tatuoimisen jälkeen lähdettiin Tuusulaan heinäpellolle niittämään heinää. Varsin fyysistä hommaa ettenkö sanoisi, mutta tekee hyvää tällaiselle laiskalle kaupunki kermapyllylle. :D Minä sain myöskin pari säkkiä tuoretta heinää mukaan, kanit tykkäsi. ^^ Nyt ovat säkkien sisältö levitetty partsin lattialle, kun tuoretta ei kuulemma kantsi säkis säilyttää ettei mene pahaksi.
Parin viikon päästä olisi kauden avausnäyttely Pyhtäälllä jonne olen nuo pari valkoista poikaa ilmonnut ulkomuotoluokkaan. Kovasti jännittää mitä mieltä tuomarit niistä ovat. ^^
Pettiin en ole ilmonnut vielä ketään, sillä valtaosalla kaneista on järkyttävä karvanvaihto. Otan sitten jonkun jälki-ilmona mukaan, jos näyttää siltä, että joku on näyttelykuntoinen.
Tänään auton nokka suuntasi kohti Järvenpäätä ajatuksena laittaa pojille korvat kuntoon ennen näyttelykauden alkamista. Halusin, että kokeneempi ne tsekkaa etten niitä pilaa, kun kyse kummiskin ulkomuotokaneista.
Minua hirveästi jännitti miten kanit reagoi automatkaan, kyse oli kummiskin niiden ekasta autoreissusta ja noillahan nuorempana oli sitä uusien tilanteiden pelkoa. Ehkäpä turhaan pelkäsin, sillä hienosti molemmat otti, jopa köllöttivät boksissaan ja söivät niille tarjottua tuoretta heinää. Pari kertaa ollaan harjoiteltu täällä meilläpäin boksikuljetusta sillein, että otan kanit kantoon ja kävelen korttelin ympäri, kaikki kerrat ovat menneet hyvin, mutta aina sitä jotenkin jänskättää miten tuumailevat pidemmästä matkasta. Nyt uskallan vähän huokaista, kun hienosti meni matka noilla ja uskallan lähteä niiden kanssa näyttelyynkin.
Tuttuni opetti minulle hänen tapansa tatuoida ja antoi muutenkin vinkkejä miten piedellä esim kania, miten levität tatuointiväriä ja se tärkein, oikea voima korvaa painaessa. Tämä kaikki oli oikein hyödyllistä, sillä olen itse niitä ihmisiä joita pitää melkeinpä kädestä pitäen neuvoa. Tuli paikan päällä todettua, että tarviin toisenlaiset pihdit, tuon kasvattajan pihdit olivat käteeni mukavemmat, sillä olivat pienemmät ja minullahan on pienet kädet, eli pihtikaupoille joskus.
Hän teki ensimmäisen mallitatuoinnin ja mie sain tehdä loput 2 tatuointia. Pullalle ei tarvinnu vasenta korvaa tatuoida, menee kuulemma läpi näyttelyssä. Ite olen vähän skeptinen asian suhteen, mutta senhän sitten näkee. :D Olin ihan varma, että nämä pojat huutaa, mutta ei, kumpikaan ei inahtanutkaan! Hanttiin pistivät niin maan perkuleesti, mutta ei ääntä tullu.
Tatuoimisen jälkeen lähdettiin Tuusulaan heinäpellolle niittämään heinää. Varsin fyysistä hommaa ettenkö sanoisi, mutta tekee hyvää tällaiselle laiskalle kaupunki kermapyllylle. :D Minä sain myöskin pari säkkiä tuoretta heinää mukaan, kanit tykkäsi. ^^ Nyt ovat säkkien sisältö levitetty partsin lattialle, kun tuoretta ei kuulemma kantsi säkis säilyttää ettei mene pahaksi.
Parin viikon päästä olisi kauden avausnäyttely Pyhtäälllä jonne olen nuo pari valkoista poikaa ilmonnut ulkomuotoluokkaan. Kovasti jännittää mitä mieltä tuomarit niistä ovat. ^^
Pettiin en ole ilmonnut vielä ketään, sillä valtaosalla kaneista on järkyttävä karvanvaihto. Otan sitten jonkun jälki-ilmona mukaan, jos näyttää siltä, että joku on näyttelykuntoinen.
Pulla sanoo "Terve!".
Kommentit
Lähetä kommentti