Joskus se Varjokin sairasti

Huhtikuun lopulla kävi meille sellainen mitä jokainen kaninomistaja pelkää, Varjo sairastui. Huomasin ennen nukkumaanmenoa (olen yökukkuja, joten nukkumaanmenot ajoittuu aamuyölle), että Varjo ei tavalliseen tapaansa tule ilta(yö)palalle. Näiden ahneiden otusten kanssa se iskee heti huolen päälle, jos ei ruoka kelpaa. Huomasin myös, että se makoilee paljon mikä ei sekään normaalia ollut. Otin sen sisälle ja katsoin sen liikkumista. Liikkuminen oli vaivalloista, kani hakeutui makoilemaan ja oli todella velton oloinen, siltä ei myöskään tullut papanoita joten epäilin heti, että nyt on suolistossa varmasti jotain vikaa.

Aloitin samoiten kipulääkkeiden annon, sillä niitä oli edellisten reissujen jäljiltä jäänyt kaappiin, lisäksi annoin myös tukiruokaa, jotta saa edes jotakin sinne suolistoon sekä nesteytystä. Päätin odottaa muutaman tunnin, että eläinlääkärit avaavat ovensa, sillä yöaikaan päivystykselle meneminen on toki kallista (toki pienin syy näistä), mutta myöskin se (näistä se painavampi syy), että meidän päivystävä lekuri tuskin ehtisi kania hoitamaan. Siihen on täysi luotto mennyt, sillä se ei ole KOSKAAN vastannut puhelimeen, kun olen yrittänyt häntä tavoittaa eikä ole soittopyyntöihin myöskään ikinä vastannut. Se kiertelee 7-eri paikkakunnalla ja on enemmän lehmilääkäri, kuin pieneläinlääkäri. Lähin päivystävä klinikka meiltä on 50-km päässä ja sielkään ei kaneista tarpeeksi tiedetä vaikka toki niitäki siellä hoitavat. Sinne aikoinaan vein Frosty vainaan eikä ne tiennyt siellä edes aluksi mikä on cuniculi...

Hieroin Varjon vatsaa, yritin liikutella, lääkitsin ja ruokin, tuolla menetelmällä mentiin muutama tunti kunnes lekurit avasivat ovensa ja pääsin aloittelemaan soittokierrosta minne pääsisin Varjon viemään.

Herra oli sylissä niin kovin kipeä. :(

En yllättynyt ettei paikalliset ottanut (TAASKAAN) sisään, ei myöskään viereisen kaupungin lekurit, kanien kanssa on täälpäin niin vaikea päästä lekuriin, mut auta armias, jos on kissa tai koira, pääset heti. Soitin lopulta Tervakoskelle jonne suostuivat ottamaan sisään. Sinne ajaa meiltä sellaiset parikytä minaa, mutta se nyt oli lähin joka otti sisään ja ne ovat sentääs eksoottisiin erikoistuneita, joten hyvällä mielellä sinne lähdettiin Varjon kanssa ajelemaan.

Varjo lekurin pöydällä.

Lääkärissä varjo sitten tutkittiin. Lääkäri pienen tunnustelun jälkeen tunsikin vatsassa kovaa massaa. Myöskin kani oli edelleen vetelä vaikka oli toki jo parempi ensiapuni ansiosta. Varjo päätettiin viedä kuvauksiin, sillä massa vatsassa huolestutti. Minuutit tuntuivat tunneilta ja olisi tehnyt mieli rynniä läpi oven ja kysyä, että mikä kestää. Kotvasen kuluttua sain varjon syliini. Se oltiin tosiaan kuvattu ja kuvauksissa siellä suoliston loppuosassa oli tosiaan suuri massa. Varjolla oli myös vatsalaukku täynnä nestettä joka poistettiin manuaalisesti suuletkun avulla. Massaa ei vielä päätetty ruveta leikkaamaan, vaan päätettiin yrittää saada se lääkkeillä liikkeelle. Varjo nesteytettiin, lääkittiin ja se päästettiin kotiin toipumaan. 

Varjo boksissaan kera herkkujen.

Pidin Varjoa ekan yön kantoboksissa, jotta sain sitä tarkasti seurattua, että syökö, tuleeko papanaa ja, jos alkaa kivusta ääntelemään, niin olen sitten lähellä toimimassa. Pian Varjolle kotiinpäästyään alkoikin maistumaan omena! Se oli suuri herkku, ei yrtit, salaatit, pelletit, porkkana..ei mikään, mutta tuo omena, se sille maistui ja sitä se tukiruuan lisäksi sai kunhan söi. Papanaa siltä alkoi myöskin tulemaan, eli massa oli lähtenyt liikkeelle! Papana oli nuppineulanpään kokoista eikä sitä edes papanaksi voinut sanoa. Ne olivat pieniä märkiä onnettomia länttejä, joskus Varjo ulosti myöskin pelkkiä limaklönttejä joka kertoi ettei suolisto ollut terve. 

Varjo makoilee vessan lattialla, kipeähän se tuolloin vielä hiukan oli.

Tokan yön jälkeen, kun pahin oli ohi, niin päätin pistää Varjon vessaan toipumaan. Siellä se sai vapaasti liikkua mikä on suolen toiminnalle tärkeää, että kani liikkuisi sekä pystyin siellä paremmin seuraaman sen vointia ja liikkeitä. Myöskin varjo selvästi piti ideasta, sillä muutaman päivän päästä sen nähtiinkin vetävän siellä iloloikkia (kuvassa ei näy, mutta oli sillä liukuesteinä matto ja pyyhkeitä). Veskissä sitä tukiruokittiin lääkärin ohjeiden mukaan 2h välein kunnes alkoi ite kunnolla syömään ja siinä muuten kesti pitkään ennen, kuin alko kunnolla ruoka maittamaan..

Varjo parani todella hitaasti, mutta reilu viikon jälkeen uskalsin sen jo pistää omaan häkkiinsä josta se tietenkin innostui, tutut hajut, tuttu mökki jne. Sitä ei tuolloin tarvinnut enään tukiruokkia ja lääkitä enään. 

Kului muutama viikko ja Varjolle iski jälleen lama. Sama juttu, sille ei ruoka maittanut ja oli lötkön oloinen. Tällä kertaa toimin lekurin ohjeiden mukaan mitä edellisellä kerralla saatiin eli tukiruoka 2h välein ja, kun lääkkeitäkin oli jäljellä, niin aloitin lääkehoidon. Sain tällä kertaa Varjon itse hoidettua ja lääkäriä ei tarvittu. Tuolla kertaa meni vain muutama päivä vaiko viikko, eniveis, ei kauaa kummiskaan ja herra oli taas oma itsensä.

Varjo ruohoa pupeltamassa. Se oli todella kova sana tukiruuan ohella. Tuolloin sitä ei vielä kamalasti kasvanut, vain muutamia tupsuja siellä täällä ja aina, kun vain kävin ulkona, niin nappasi Varjolle viemisiä kotiin jotka se joka kerta ahnaasti söi.

Mistä tämä kaikki sitten johtui? Minä ja myöskin lekuri epäili, että stressi aiheutti silostolaman Varjolle. Meillä oli tuolloin nimittäin alkanut viereisen talon parvekerempat joista lähti ihan tajuton meteli, en itekkää saanut aina nukutuksi, joten en ihmettele vaikka kanitkin moisia ääniä pelästyisivät. Tuolloin nimittäin ei menny kauaa remontin alusta, kun Varjolle eka lama iski. Olin pannut merkille, että olivat aloittaneet noihin aikoihin hiekkapuhaltimen käytön joka saattoi olla metelinsä kanssa osasyynä Varjon mahdolliselle pelästymiselle ja tuota myöten laman kehkeytymiselle.

Tokan laman iskettyä olin pannut merkille, että olivat aloittaneet tuolla pihapiirissä jonkun todella kovaäänisen poran käytön, jonka epäilen olevan syypää, että Varjo pelästyi ja sairastui uudelleen. Kaikki tämähän on vain arvailua, mutta sopivaan saumaan aina nämä kaikki sattui iskemään, kun remppa alkoi ja uusia kovaäänisiä laitteita käytettiin.

Varjo on ollut meillä aina yksi parvekkeella asuvista kaneista joita kutsun "ulkokaneiksi", Päätin kokeilla ottaa Varjon sisälle lopullisesti ja kas kummaa, Varjolla ei ole yhtään lamaa ollut ja toipuminen on todella hienosti lähtenyt käyntiin. Se ei enään arkaile mitä teki sen pahimman remontin aikana, vaan nyt on normaali itsensä. <3 Tuossa rytäkässä se laihtui huimat 300g, tosi iso pudotus noin pienelle eläimelle. :/ Itse tunsin sen heti hyppysissäni, että herra on laihtunut ja kyllähän puntari sen sitten vahvisti. Tässä ajan kanssa sisällä kanssamme asuessaan se on selvästi tuntunut saavansa taas lihaa luiden ympärille ja tänään ennen tämän tekstin kirjoituksen aloittamista punnitsin sen ja se on saanut takaisin 100g! Hiljaa hyvä tulee. ^^

Tämä on erittäin tärkeä opetus siitä, että aina, jos kanisi käyttäytyy tavallisuudesta poikkeavasti, ota se vakavasti! Lääkärin sanojen mukaan, ilman minun ensiapuani Varjo olisi todennäköisesti menehtynyt...

Onneksi saamme vielä pitää Varjon keskuudessamme, toivottavasti pitkään. <3