Oli hyvä vklp

Pitkästä aikaa täälläkin, sitä ei vain kauheasti keksi mitään kirjoitettavaa silloin, kun arki on turhankin arkista, :D ei vain huvita kirjoittaa sitä samaa rallatusta "olin töissä, nyt ollaan vapailla ja teen tätä taikka tätä", mielummin kerron silloin tällöin pienistä arjen ihmeistä ja poikkeamista. :)

Nyt oli sitten kerrankin aihetta kirjoitteluun, nimittäin rakas siskoni tuli koiruudensa kanssa viikonlopuksi yökyläilemään. ^^ Meillä oli oikein mukavaa (ainakin omasta mielestäni :D ).

Emme tehneet mitään tavallista poikkeavaa. Ulkoiltiin, syötiin ja nautittiin parista leffasta. Elämä pyöri paljon systerini koiran, Viljon ympärillä. on se vaan niin lutuinen, voisin ottaa sen itselleni. <3
Tämä oli pientä harjoittelua huhtikuuta varten, kun Viljon pitäisi tulla meille hoitoon silloin viikoksi, saa nähä miten menee sitten, ainakin tämä viikonloppu meni hyvin. Mietittiin malttoiko Viljo pysyä sisäsiistinä, mut hienosti poika onnistui, ei kertaakaan tehy mitään sisälle. :) Herra on nyt 10-kuinen ja vasta kuukauden osannu kuten joten pidätellä. Ehkäpä huhtikuussa osaa jo toivonmukaan pidättää kunnolla ettei mattoi tarvitsisi silloin poies ottaa. Viljo on varsinainen sohvaperuna vaikka siinä on suht aktiivisia rotuja: Mäyräkoiraa, Tipsua ja Jackrusselii, silti sitä sai olla miltein aina kiskomassa ulos. :D

Viljo

 Viljo oli ihan hulluna lumesta, varsinkin silloin, kun sitä potkittiin hänelle. Oikein komennushaukkuja kävi "lisää, lisää lisää!" :D

 Viljo oli siitä hauska, että jäi portaikossa aina odottamaan muita, välillä kääntyi takasippäi, jos koko porukka ei tiiviisti kulkenut hänen perässään, hassu. ^^

Kissat otti asian hyvin. Ne ovat aina olleet loistavia koirien kanssa. Vähän toki murrattiin ja sähistiin, jos liian tuttavalliseksi alko koiruus käymään. :D Mörkö oli ehkä eniten hämmentynyt, onhan se vain kerran nähnyt koiran meillä (synnyin kodissa oli koira). Se jakso murrata vaikka koira nukkui eikä täten yrittäny tuttavuutta tehä, on toi Mörkö hölmö. ^^' Mästi pysyi turvallisen välimatkan päässä tarkkailemassa ja näytti kyl kaapin paikan, jos koira liian innostunut oli hänestä. Pärtsi on aina ollut utelias, niin tälläkin kertaa. Se meni milteinpä innoissaan tutkimaan mitäs tällä kertaa tänne kömpi. Monasti olisi menny oma-aloitteisesti tervehtimäänkin, mutta Viljo tapansa mukaan oli liian innokas, josta katit eivät piitanneet. Pärtsi vaan tassulla sit aina läimäs, jos koira alko hänen mieleensä olla liian innokas. Pärtsissä on se hyvä puoli, että se on aina osannut käyttää kynsiään tosi hyvin, ei siis käytä kynsiä läpsiessää, vaan käpälällä läpsäsee "hus, pois" :) Joka toki on huonokin juttu, jos koira ei ota opiksi, kun tajuaa ettei toinen puolustaudu. Viljo onneksi ymmärsi noiden elekieltä hyvin, onhan hänenkin perheessään kissa. Viljo vaikutti jopa hämmentyneeltä, et "hemmeti nämähän puolustautuu", kun niiden perheen kissa ei puolustaudu millään tavalla ja koira saa aina höykyyttää sitä.