Helsingin näyttelyn tuloksia sekä surua

Viimeinen päivä maaliskuuta oli Helsingin Megaeläin nimisessä lemmikkiliikkeessä kaninäyttely. Näyttely oli Suomen kääpiökanir ry järjestämä yhteistyössä Suomen kaniyhdistys ry. Nöyttelyssä oli viralliset ulkomuotoluokat sekä Pet luokka lemmikkikaneille. Ulkomuotoon meiltä osallistui Pulla, Pippuri sekä ensikertalaisena Delta. Pettiin ilmosin valkoiset pojat sekä Tuu-tikin.

Pet luokassa Pulla sai tulokseksi 94,5p (perkule, oli lähellä pet ch titteli :D) ja ulkomuodossa sai 93p. Ihan hyvät pisteet ottaen huomioon, että vaihtoi karvaa.

Pippuri sai petissä 94p ja ulkomuodossa 93,5p, ihan hyvät pisteet myöskin nuo vaihtoiselle kanille.

Sitten päivän yllättäjät, nimittäin Delta ja Tuu-tikki, jotka molemmat repäisivät 95p! Tuu-tikki petissä ja Delta ulkomuodossa. En olisi ikinä uskonut noin hyviä pisteitä, varsinkin Deltalle, tuli kyllä ihan puskista! Painoakin olin kerennyt sille saamaan, että sai täydet pisteet niistä. 😊 Noilla pisteillä Tuu-tikki tuli PPK-4 ja Delta BIS-5!!! Molemmat omassa sarjassaan paras kani pöydällä. 😊 Tuu-tikki sai petissä vielä kunniamaininnan parhaasta turkista, olihan se sen ansainnut, sillä eihän neiti vielä vaihtanut ees karvaa kuten ei Deltakaan. Näyttelyssä nähtiin paljon vaihtoisia kaneja, joten hyvät turkit varmasti tuli eduksi.

Paikalla kisaamassa petissä oli Tuu-tikin sisko Tiuhti, nykyisellä nimellään Dora. Oli ihanaa nähdä neidin kasvaneen ja kuinka se on kaverinkin saanut, yllätyksenä tuli, että meidän Tuutikki onkin sitä paljon isompi vaikka pien sitä vielä pienenä, mutta pöydällä Deltaa ja Tuutikki verraten se tulikin aika äkkiä selväksi, että Tuutikki onkin iso, kun on Deltaa jo korkeampi. Myöskin itse pupsien emäntää oli mukava nähdä ja päivä etenikin hänen kanssaan höpötellen. Kiitokset vielä seurasta. 💗

Delta ROP, SERTI ja BIS-5

Tuu-tikki KUMA (5-pisteen kohdat), LKV1, KUMA (paras turkki) ja PPk-4

Sitten vähän ikävämpiin uutisiin mikä oikeastaan on ollut osasyynä siihen etten ole jaksanut kirjoitella näitä tuloksia, nytkin tämä vaati skarppausta, mutta pakko tehä edes vähän jotain...
Minun perhettäni kohtasi perjataina suru, nimittäin rakas isäni nukkui pois puolen vuoden syöpätaistelun jälkeen. Alkuviikosta hän joutui saattohoitoon, jossa kerettiinkin käydä häntä katsomassa ennen, kuin hän lähti. Tämä on raskasta aikaa, ei oikein tahdo inspaa tehdä mitään, voisi vain nukkua. Mielialakin heittelee, välillä sitä on lähes normaali ja pystyy jo keskustelemaan ihmisten kanssa, mutta toisinaan iskee niin valtava masennus ja kaipuu, että sitä voisi itkeä silmät päästä. Saikkua onneksi olen tälle viikolle saanut, mutta saa nähdä olenko kykeneväinen sitten ensiviikolla vielä menemään töihin. Ainakin tällä hetkellä kiire ja paine saisi minut sata varmasti romahtamaan, kun huono hetki koittaa. Sen näkee sitten parin päivän päästä millaisilla fiiliksillä ollaan.. 😪😭

Kommentit

Suositut tekstit