Pärtsi lähti uuteen kotiin
Tänään koitti se päivä, kun jouduin luopumaan yhdestä kissoistamme, Furysta aka Pärtsistä. Olin miettinyt tuota päätöstä jo parin vuoden ajan, mutta viime viikko toi vikan naulan arkkuun, että siitä on pakko luopua. Palataan pari vuotta ajassa taaksepäin, siihen aikaan, kun Mörköä ei vielä tainnut olla, Pärtsi ja Misty olivat olleet aina hyvin erottamattomat sisarukset siihen yhteen kauniiseen päivään asti, kun nämä kaksi alkoivat tappelemaan. Pärtsillä oli aina ollut tapana näyttää kuka on pomo. Se pomppi ja polki siskoansa vaikka tämä olikin leikattu kolli. Misty ei moisesta pitänyt ja tästä syystä näille kehkeytyi todella usein, useamman kerran viikossa riitaa, sellaisia, että karvatupot pöllysi.
Eräs kaunis päivä nämä kaksi sankaria ottivat sen verta rajusti yhteen, että Misty jouduttiin viemään lääkäriin. Sillä oli tullut iso haava silmän verkkokalvolle joka oli melkein repeytynyt irti. Lääkehoidolla silmä saatiin kuntoon, mutta Misty muuttui varautuneemmaksi Pärtsiä kohtaan. Aina tähään päivään asti ne välillä riitelivät jonka itse yritin sietää ja puuttumalla väliin, kun vain tilanteen näki.
Melkein tein Pärdestä jo ilmon ekaa kertaa nettiin ekan kanipoikueemme kohdalla, kun se kävi Momon hakemassa pentuaitauksesta, jonka seurauksena se haavoittui pahasti ja minä jouduin sen kanin sitten lopettamaan. En kummiskaan koskaan ilmoitusta julkaissut vaikka sain jo pohjan siitä kirjoitettua, en vain koskaan painanut sitä enter-nappia.
Viimeviikolla tapahtui sitten taas kerran se mitä olen pelännyt eniten, Pärtsi hyökkäsi taas pentuaitaukseen. Olin omasta mielestäni laittanut sen kunnolla koukuilla kiinni, mutta niin se vaan yllätettiin aitauksen sisältä. Tilanteen paljasti se, että klo: 05-aamuyöstä alkoi poikanen huutamaan, kani huutaa vain äärimmäisessä hädässä tai pelästyneenä. Tiesin heti, että nyt oli Pärde taas keksinyt jotain. Se oli tosiaan saanut jollain ilveellä pentuaitauksen portin auki ja oli aitauksessa härkkimässä poikasia. Onneksi se ei ollut osunut niihin, sillä ulkoisia vammoja niissä ei näykynyt. Tuo oli kummiskin vika tikki, sillä seuraavalla kerralla voipi olla, että ei löytyisi poikaset enään elävänä, onneksi ne oli häkissä eikä vapaana aitauksessa. Tuolloin päätin, että nyt tehdään luovutusilmoitus katista, sillä ei tuosta kerta kaikkiaan tullu mitään, Pärdellä oli liian vahvat vietit.
Ilmoitus laitettiin eri puolille nettiä ja poikashäkkiä lähdettiin vahvistamaan verkoilla, ettei kissan tassu mahdu läpi. Meni pari päivää ja tuli eka ja vika sähköposti, Pärtsille tarjottiin kotia Järvenpäästä. Yhteystietoja vaihdettiin ja sovittiin, että tulevat tänään (maanantaina) katsomaan kissaa.
Koitti maanantai ja Pärtsiä tultiin katsomaan. Vanhempi herra ja vielä vanhempi nainen (ehkä hänen äitinsä?) tulivat katsomaan Pärtsiä ja ihastuivat siihen samoiten. Kiva kissahan se oli kaikenkaikkiaan, tosi ihana ihmisille, mutta valitettavasti se tarvitsi paremman kodin missä sai yksin kaiken huomion ja stressittömän tilan vailla ärsykkeitä kaneista jne, tällä kaksikolla oli sellainen koti tarjolla. Oikein mukavia ihmisiä olivat ja Pärtsi lähtikin heidän matkaansa. Eka ja vika sähköposti ja heti tärppäsi, että löytyi oikein kiva koti hänelle. Nyt hän pääsi omakotitaloon ja herrakin jo suunnitteli, että pääsee kissa hänen kanssaan grillailemaan. :D
Kyllähän tuo kirpaisee aika paljon, mutta päätös oli oikea. Joko luopuisin rakkaasta harrastuksesta eli kaneista sekä niistä joita se kiusaa eli tyttökissoista TAI sitten vaihtoehtoisesti luopua vain yhdestä häiriötekijästä, eli Pärtsistä. Ite päädyin jälkimmäiseen. Kovin rakas se meille oli, mutta parempi näin..joskus se on vaan osattava ajatella kokonaisuutta ja nyt ei ole tytöillä täällä enään kiusaajaa/tappelukaveria sekä kaneilla ei ole alituista saalistajaa aidan toisella puolella. :/
Elä ja voi hyvin Pärtsi, olet aina sydämessämme ja muistoissamme, rakas pullukka. <3
Eräs kaunis päivä nämä kaksi sankaria ottivat sen verta rajusti yhteen, että Misty jouduttiin viemään lääkäriin. Sillä oli tullut iso haava silmän verkkokalvolle joka oli melkein repeytynyt irti. Lääkehoidolla silmä saatiin kuntoon, mutta Misty muuttui varautuneemmaksi Pärtsiä kohtaan. Aina tähään päivään asti ne välillä riitelivät jonka itse yritin sietää ja puuttumalla väliin, kun vain tilanteen näki.
Melkein tein Pärdestä jo ilmon ekaa kertaa nettiin ekan kanipoikueemme kohdalla, kun se kävi Momon hakemassa pentuaitauksesta, jonka seurauksena se haavoittui pahasti ja minä jouduin sen kanin sitten lopettamaan. En kummiskaan koskaan ilmoitusta julkaissut vaikka sain jo pohjan siitä kirjoitettua, en vain koskaan painanut sitä enter-nappia.
Viimeviikolla tapahtui sitten taas kerran se mitä olen pelännyt eniten, Pärtsi hyökkäsi taas pentuaitaukseen. Olin omasta mielestäni laittanut sen kunnolla koukuilla kiinni, mutta niin se vaan yllätettiin aitauksen sisältä. Tilanteen paljasti se, että klo: 05-aamuyöstä alkoi poikanen huutamaan, kani huutaa vain äärimmäisessä hädässä tai pelästyneenä. Tiesin heti, että nyt oli Pärde taas keksinyt jotain. Se oli tosiaan saanut jollain ilveellä pentuaitauksen portin auki ja oli aitauksessa härkkimässä poikasia. Onneksi se ei ollut osunut niihin, sillä ulkoisia vammoja niissä ei näykynyt. Tuo oli kummiskin vika tikki, sillä seuraavalla kerralla voipi olla, että ei löytyisi poikaset enään elävänä, onneksi ne oli häkissä eikä vapaana aitauksessa. Tuolloin päätin, että nyt tehdään luovutusilmoitus katista, sillä ei tuosta kerta kaikkiaan tullu mitään, Pärdellä oli liian vahvat vietit.
Ilmoitus laitettiin eri puolille nettiä ja poikashäkkiä lähdettiin vahvistamaan verkoilla, ettei kissan tassu mahdu läpi. Meni pari päivää ja tuli eka ja vika sähköposti, Pärtsille tarjottiin kotia Järvenpäästä. Yhteystietoja vaihdettiin ja sovittiin, että tulevat tänään (maanantaina) katsomaan kissaa.
Koitti maanantai ja Pärtsiä tultiin katsomaan. Vanhempi herra ja vielä vanhempi nainen (ehkä hänen äitinsä?) tulivat katsomaan Pärtsiä ja ihastuivat siihen samoiten. Kiva kissahan se oli kaikenkaikkiaan, tosi ihana ihmisille, mutta valitettavasti se tarvitsi paremman kodin missä sai yksin kaiken huomion ja stressittömän tilan vailla ärsykkeitä kaneista jne, tällä kaksikolla oli sellainen koti tarjolla. Oikein mukavia ihmisiä olivat ja Pärtsi lähtikin heidän matkaansa. Eka ja vika sähköposti ja heti tärppäsi, että löytyi oikein kiva koti hänelle. Nyt hän pääsi omakotitaloon ja herrakin jo suunnitteli, että pääsee kissa hänen kanssaan grillailemaan. :D
Kyllähän tuo kirpaisee aika paljon, mutta päätös oli oikea. Joko luopuisin rakkaasta harrastuksesta eli kaneista sekä niistä joita se kiusaa eli tyttökissoista TAI sitten vaihtoehtoisesti luopua vain yhdestä häiriötekijästä, eli Pärtsistä. Ite päädyin jälkimmäiseen. Kovin rakas se meille oli, mutta parempi näin..joskus se on vaan osattava ajatella kokonaisuutta ja nyt ei ole tytöillä täällä enään kiusaajaa/tappelukaveria sekä kaneilla ei ole alituista saalistajaa aidan toisella puolella. :/
Elä ja voi hyvin Pärtsi, olet aina sydämessämme ja muistoissamme, rakas pullukka. <3
Kommentit
Lähetä kommentti