R.I.P. Vili 13.12.2007 - 16.2.2015
Eilen saapui suru taloon, nimittäin rakas kakkapyllyni Vili-kani menehtyi eilen. Vilin vointi alkoi äkisti huonontua sunnuntaina. Se ei syönyt ja juonut mitään, oli myöskin tavanomaista apaattisempi. Papanoinut se ei myöskään. Kun lempiherkku porkkanakaan ei maistunut, niin aloin huolestumaan, et nyt on jotakin vialla. Päätin odottaa seuraavaan päivään, koska silloin olisi normi arki, tuskin tarvii lähteä selittelemään viikonloppupäivystyksistä sen enempää, moni tietää miten hankala on päästä sisää ja mahdollisesti vielä toiselle paikkakunnalle. Sain neuvoja nettikavereiltani, et ensiavuksi pakkosyötän ja juotan aluksi ettei herra ihan kuivuisi. Juottaminen onnistui ruiskulla, mut syöttäminen olikin hankalempaa. Heinänkortta kokeilin ja välil se sai jopa korren syötyä, valtaosan se kummiskin sylki pois. Myöskin Cassin papanoista ja vedestä tehty mössö ei kelvannu, vaan se piti myös ruiskul väkipakoin antaa. Kurkku upposi parhaiten ja sitä se jopa söi muutaman haukun ihan omatoimisesti. Suolitukos kävi mielessä ja annoin myös parafiiniöljyä ja yritin liikuttaakkin. Kylhän se liikkui, mut vain pakotettuna. Vatsaakin hieroin. Pari papanaa siltä tuli, mut ne oli sellaisia onnettomia nuppineulan pallon kokoisia helmiä vain. :/
Eilen, Maanantaina soitin sit aamusella lekurille. Tovin sain soitella, et pääsi edes läpi, perus maanantai, kun joka paikassa on ruuhkaa. Näin oli myös Ehelillä, minne oisin myös mennyt mielelläni Vilin kanssa, siel on hyvä palvelu. Valitettavasti siel oli täyttä eivätkä voineet ottaa Viliä sisään. Soitin sitten kaupungin lekurille ja sain kyl vahvistusta sille miksi kartan kaupungin lekuria. Töksäytellen sanoivat "oisit aikaisemmin soittanut, kai se sit on teille joku ylimääräinen aika annettava". Heille sanoinkin, että olen muihin paikkoihin soitellu ensiksi, sen toki jätin sanomatta, et heitä välttelen melkeinpä viimeiseen asti, ois kyl tehnyt mieli sanoa, et soitanpa muualle, en pakota antamaan ylimääräistä aikaa, jos maksava asiakas noin vähän loppupeleis kiinnostaa. Toki pidin turpani kiinni ja kuuntelin saarnaa kuinka heillä soittoaika alkaa klo:8.00 jne jne jne, et pääsisin edes sisää Vilin kanssa, ku seuraava vaihtoehto olisi toiselle paikkakunnalle lähtö. Saatiin aika iltapäivälle klo: 15.15.
Vilin laskettuani pöydälle, näki lekurin ilmeestä heti ettei mitään ollut enään tehtävissä. Hän toki tunnusteli Viliä ja kuunteli sydän ääniä. Imusolmukkeet kuulemma tuntuivat turvonneilta, ilmeisesti jokin tulehdus päällä? Lekuri veikkasi, et Vilillä saattaa olla monta erilaista sairautta/tilaa päällä mitkä kokonaisuudessa tuovat huonon olon, pisti vanhuuden piikkiin. Hän itse suositteli eutanasiaa, koska lääkityksellä Viliä kyllä saatettaisiin saada parempaan kuntoon ehkä päiviksi, mut veikkasi, et paluu samaan olisi pian. Nesteyttääkin toki olisi voinut, mut se olisi yhtä tyhjän kanssa. Ite olin jo varautunut, et Vili joku päivä lähtee ja olin samaa mieltä, et eutanasia tossa kohtaa olisi parempi, turhaan sitä pitkittää lähtöä, jos kerta samas pistees oltais mahdollisesti taas pian. Myöskin halusin Vilin välttävän sen stressin mikä olisi tullut siitä pakko lääkitsemisestä ja mahdollisesta lisäruokinnasta ja juotosta. Yhteistuumin siis täten Vili saatettiin ikiuneen. Herra sai nukahtaa rauhassa sylissäni. <3 Vilin halusin tuhkattavaksi uurnan kera. Valitsin sellaisen sinisen posliinisen uurnan, jotenkin se vain näytti, et toi on se Vilin oma ja vika lepopaikka. Kuvaa toki laitan sitten, ku uurna saapuu. Pääsee Vili takas kotiin. <3
Ikävä on ihan järjetön, vaikea pidätellä kyyneliä tätä tekstiä kirjoittaessa. Vili oli minulle, kuin oma pieni lapsi. 7-v se kanssani jaksoi taivaltaa. Hän oli minun ensimmäinen lemmikkini uudessa kodissani, kun muutin pois kotoa vanhempien luota. Hän jakoi kanssani niin ilot, kuin suruni. Vaikka ihmisiä lähti ympäriltäni, niin Vili oli ja pysyi luonani. Se hassu "nyyhkyttäjä" joka kevään korvilla kiersi jaloissa ja umputti kosiomenojaan, se hölmö. ^^' Sisälläni on ihan valtava tyhjä aukko, en voinut edes Vilin koppaa vielä putsata, vaan mies oli sen yön aikana tehnyt. Ehkä parempi niin. Jotenkin sitä on niin poissaoleva ja uupunut. En voinu tajutakkaan miten koville Vilin menettäminen tulee olemaan, onneksi minulla on täällä lohduttamassa rakas avo-mies sekä muita pieniä karvakorvia. Se on vain jatkettava eteenpäin surusta huolimatta vaikka vaikeaa se tekeekin...
Eilen, Maanantaina soitin sit aamusella lekurille. Tovin sain soitella, et pääsi edes läpi, perus maanantai, kun joka paikassa on ruuhkaa. Näin oli myös Ehelillä, minne oisin myös mennyt mielelläni Vilin kanssa, siel on hyvä palvelu. Valitettavasti siel oli täyttä eivätkä voineet ottaa Viliä sisään. Soitin sitten kaupungin lekurille ja sain kyl vahvistusta sille miksi kartan kaupungin lekuria. Töksäytellen sanoivat "oisit aikaisemmin soittanut, kai se sit on teille joku ylimääräinen aika annettava". Heille sanoinkin, että olen muihin paikkoihin soitellu ensiksi, sen toki jätin sanomatta, et heitä välttelen melkeinpä viimeiseen asti, ois kyl tehnyt mieli sanoa, et soitanpa muualle, en pakota antamaan ylimääräistä aikaa, jos maksava asiakas noin vähän loppupeleis kiinnostaa. Toki pidin turpani kiinni ja kuuntelin saarnaa kuinka heillä soittoaika alkaa klo:8.00 jne jne jne, et pääsisin edes sisää Vilin kanssa, ku seuraava vaihtoehto olisi toiselle paikkakunnalle lähtö. Saatiin aika iltapäivälle klo: 15.15.
Vilin laskettuani pöydälle, näki lekurin ilmeestä heti ettei mitään ollut enään tehtävissä. Hän toki tunnusteli Viliä ja kuunteli sydän ääniä. Imusolmukkeet kuulemma tuntuivat turvonneilta, ilmeisesti jokin tulehdus päällä? Lekuri veikkasi, et Vilillä saattaa olla monta erilaista sairautta/tilaa päällä mitkä kokonaisuudessa tuovat huonon olon, pisti vanhuuden piikkiin. Hän itse suositteli eutanasiaa, koska lääkityksellä Viliä kyllä saatettaisiin saada parempaan kuntoon ehkä päiviksi, mut veikkasi, et paluu samaan olisi pian. Nesteyttääkin toki olisi voinut, mut se olisi yhtä tyhjän kanssa. Ite olin jo varautunut, et Vili joku päivä lähtee ja olin samaa mieltä, et eutanasia tossa kohtaa olisi parempi, turhaan sitä pitkittää lähtöä, jos kerta samas pistees oltais mahdollisesti taas pian. Myöskin halusin Vilin välttävän sen stressin mikä olisi tullut siitä pakko lääkitsemisestä ja mahdollisesta lisäruokinnasta ja juotosta. Yhteistuumin siis täten Vili saatettiin ikiuneen. Herra sai nukahtaa rauhassa sylissäni. <3 Vilin halusin tuhkattavaksi uurnan kera. Valitsin sellaisen sinisen posliinisen uurnan, jotenkin se vain näytti, et toi on se Vilin oma ja vika lepopaikka. Kuvaa toki laitan sitten, ku uurna saapuu. Pääsee Vili takas kotiin. <3
Ikävä on ihan järjetön, vaikea pidätellä kyyneliä tätä tekstiä kirjoittaessa. Vili oli minulle, kuin oma pieni lapsi. 7-v se kanssani jaksoi taivaltaa. Hän oli minun ensimmäinen lemmikkini uudessa kodissani, kun muutin pois kotoa vanhempien luota. Hän jakoi kanssani niin ilot, kuin suruni. Vaikka ihmisiä lähti ympäriltäni, niin Vili oli ja pysyi luonani. Se hassu "nyyhkyttäjä" joka kevään korvilla kiersi jaloissa ja umputti kosiomenojaan, se hölmö. ^^' Sisälläni on ihan valtava tyhjä aukko, en voinut edes Vilin koppaa vielä putsata, vaan mies oli sen yön aikana tehnyt. Ehkä parempi niin. Jotenkin sitä on niin poissaoleva ja uupunut. En voinu tajutakkaan miten koville Vilin menettäminen tulee olemaan, onneksi minulla on täällä lohduttamassa rakas avo-mies sekä muita pieniä karvakorvia. Se on vain jatkettava eteenpäin surusta huolimatta vaikka vaikeaa se tekeekin...
Olet sydämessäni ikuisesti rakas. <3
Kommentit
Lähetä kommentti