Suppiksia, Viljoa ja Cassin mökkiä

Aloitetaans noista suppiksista, oikeastaan Viljo liittyy niihin myös. Oltiin nimittäin Viljon kanssa tossa perjantaina sienimettäl. Mukana oli työkaverini hänen oman koiransa kanssa. Hänen koiransa oli rodultaan Belgianpaimenkoira: Groenendael. Oli siis "iso ja musta" koira kyseessä mitä viljo yleensä pelkää. En antanut ajatuksen häiritä, vaan otin Viljon messiin toiveena, et saisi Jullesta leikkikaveria ja kylhän se siitä sai. ^^ Aluksi Viljo kovin ujosteli, mut tuli pian rohkeasti tutustumaan, kun minä itse menin ensiksi Juliuksen luokse tervehtimään. Pian Viljo pyyski jo Jullea leikkimään. :) Sienimettäs koirat temmels ja minä kaverini kanssa etsimme suppilovahveroita. Pienen alku etsimisen jälkeen niitä alkoikin löytymään. Ei tarvinnut tosiaan lähteä tyhjin käsin, vaan saimme pienen korimme täyteen. Minä sain ottaa koko satsin yksin kotiin, kaverilla kuulemma oli varastot jo täynnä mikä tietenkin minulle passas. ^^ Tällä kertaa minä päätin kokeilla kuivattaa sienet, ku pakastamisessa menee aina mokomat sitkeiksi ja kitkerän makuisiksi. Vihanneskuivuria, kun en omista, niin kokeilin huoneenlämpö sekä uunikuivatusta. Molemmat toimi. Uunis toki tuli aavistuksen nopeammin, muutamas tunnis, ku huoneenlämmös menee se muutama vrk.

Nyt tulee sit täl kertaa huonolaatuiset kännykuvat. -_-

Kuvassa tosiaan kuivatut suppikseni, ai, että mikä huumaava tuoksu niistä lähteekin, ku kannet nostaa. <3

Viljo leikkii Juliuksen kanssa. Kivaa niil näytti olevan, sillä Viljo oli ihan naatti kotiin päästyä. ^^ Eilen Viljo sitten haettiin taas omaan kotiinsa. Jotenkin aina niin outo fiilis, ku ei ole sitä yhtä ylimääräistä sählää jaloissa. ^^'

Eilen käytiin honkkarista ostaa terassimattoa Cassin asumusta varten. Tänä aamuna laitoin ylätason kondikseen. Kyl siinä olikin työ. :D Cas sai uuden "heinätelineen", eli Ikean muovipussitelineen. Toiveena toki oli, et se ei niitä heiniä samal taval repis tuolta, ku heinäkaukalosta, mut olipa se silti ne saanu revittyä ne heinät ja leviteltyä pitkin poikin, ku himaa tulin töistä. Ei tos muuten mitään, mut Cassil on nihkee tapa kusta ja paskoo niiden heinien päälle. -_- Noh, kattotaan miten toi lähtee käyntiin uuden maton kanssa. Pieni pelko toki on viel, et se alkas syömää mokomaa, toivottavasti ei. Uuden maton hommasin siksi, et Cassil alkaa näkyy kulumaa tassuissa, ei ole sit noi räsymatot hyviä, toivottavasti tämä olisi parempi, sanomista saletisti tulee tulevan viikonlopun näytsissä. Alakerta olisi viel duunattava, mut se jää huomiselle. Sen verta tuli päästyä myöhää töistä, ettei viitti alkaa projektoimaan näin naapureita ajatellen. ^^'