Viljon kotiinlähtö, viikonloppuvapaata ja hyvää mieltä

Jees, kirjoittajalla tosiaan alkoi pitkästä aikaa vklp vapaat. Vuorotyöläisen "iloja" on tosiaan se, että vklp vapaat on harvinaista herkkua. Nyt tosiaan iski sitten huikeat 5 vp, ku mukaan mahtui arkipyhäkorvausta ja seuraavan viikon vapaita. Ei se mitään, tykkään kovin. Alkoikin jo tuntumaan, ku oli ollut 6 pv putki, sitä ennen 1 vapaa ja sitä ennen toinen 6 pv putki. Ei kauheasti kerennyt siis levähtämään, mut nyt levätään sit senkin edestä. :)

Viikonloppuun oli niin hyvä siirtyä, ku satuin pääsemään inssin vihdoin ja viimein keskiviikkona läpi! ^^ Kolmas kerta toden sanoo, lähellä se nyttenkin oli, että en meinannut päästä, kun siel oli taas se sama tutvo, joka viilaa pilkkua. Oli minulla myös kahtena ekana kertana ja aina hylsäs jonkun kokonaiskuvan takia, yhtään K:ta minulle ei siis koskaan tullut. Taisi olla naikkosella vappumieltä, kun "armahti" minut. :D Ihan hyvä, ku alkoi jo kohta budjettikin tulla vastaan, kun autokoulu on niin ihanan kallista. -_-
Ja faktahan se on, että autoahan opin paremmin hallitsemaan, ku pääsee ittekseen ajelemaan ja harjoittelemaan, edellyttäen, että pääsisin sen auton ostamaan. :D Se vain vaatii "vähän" massii.. ^^'

Hyvillä mielin tosiaan aloitan ansaitut vapaani! ^^ Jonnekin sitä haluisi mennä syömään, vähän ulos, mutta minne? Ehdotuksia hyvistä ravintoloista Riihimäki/Hyvinkää akselilta? Toki ei mikään gurmee mesta tarvii olla, mut ruuan toki pitäisi upota, olihan Amarillossakin omaan makuun hyvää sapuskaa. :D

Olin muuten unohtanut kirjoittaa miten meillä meni siskoni koiran, Viljon kanssa. Hups! ^^'
Meillä tosiaan viikko meni hyvin, Viljo pääsi joka päivä koirapuistoon ja sai sieltä kavereitakin. Ekat päivät olivat sellaisia, et vähän haukuttiin ja pelättiin isoja koiria, kuten oli systeri varoitellutkin isojen koirien pelosta, mutta pienen tarkkailun jälkeen se kyllä rohkaistui ja ekana päivänä jopa pyysi Pyreneittenmastiffia leikkiin. ;) Koirapuistoilua jatkettiin ja nopeasti Viljo rohkaistuikin tapaamaan niitä isompiakin ja yhtenä päivänä ringissä oli 5 koiraa Viljo mukaan lukien. :) Veikkaan, että meidänkin asenne vaikutti paljon. Siskollani on vähän tapana (sori, Jonna, jos luet tätä, mut näin se on ^^')  turhaan hötkyillä. Turha panikointi ja pelko oli viimeksikin yhdessä puistoilessamme. Hän liikaa tuntui pelkäävään, että Viljoa isommat koirat jotenkin satuttaisivat sitä ja usein saikin kuulla "mitä, jos ne talloo sen selkään ja sen selkä vahingoittuu", "mut, kun se pelkää" jne, hän ite pelkää ja sehän tarttuu (tai on jo tarttunutkin) Viljoon. Koiramaailmas sattuu ja tapahtuu, mut tommoinen ylenpalttinen panikoiminen ei kyl kauheesti kannata. Hienosti ne isot koirat osas pienempien kanssa leikkiä ja siel käy tosi paljon vakkari porukkaa, joten kyl siel puistos osaa aika turvallisin mielin liikkua ja ite sainkin systerille joskus siel puistossa sanoa "elä ny turhaa ressaa, anna sen vaa leikkiä". Nyt tietenkin hoitoaikana käytettiin siskon poissaolo ilkeästi hyväksi ja vietii Viljoa joka päivä puistoon ja kyl se oli paljon rohkeampi meitin seurassa. Kyl se ihmisseurakin nähtävästi vaikuttaa. :) Oli systeri aivan ihmeissään, kun kuuli miten Viljo oli siellä leikkinyt Pyreneittenmastiffin, Seefferin, Eukun ja Labbiksen kanssa. Kaikki enemmän ja vähemmän isompia koiria. Sai Viljo myös ystäviä sieltä joiden kanssa oli ihan pakko päästä leikkimään. Yksi näistä oli Beagle nimeltään Bono. Toivottavasti Viljo pääsee taas joskus leikkimään tämän kivan Beaglen kanssa. Se vain vaatii sitä, että Viljon pitäisi taas tulla hoitoon. ;)

Arkemme sujui yllättävän leppoisasti. Systeri oli varoitellut, että toinen ei ole sisäsiisti vieraiden luona ja protestoi varsinkin yksinoloja. Noo, ei Viljo tehy, kuin kerran pissat ja nekin oli ilopissat, kun isäntä tuli kotiin. ^^ Muuten pysyi kämppä kuivana. Ei protestoinut yksinoloja. Ainoastaan naapurin mummolta tuli mainintaa, että Viljo vinkuu yksin. Onneksi on ystävällinen ja ymmärtäväinen naapuri ja sanoikin vain "oottehan tietoisia" asenteella. :) Ei se lähdettyämme jäänyt itkemään vaikka kuuntelemaan jäätiin, varmaan jossakin vaiheessa, kun alkoi aika käymään pitkäksi, alkoi ikävöiminenkin. Noo, sentäs ei haukkunut ja ulvonut. Mitään tuhojakaan Viljo ei tehnyt. Emme kyllä antaneet sille koko kämppää käyttöön yksinolojen ajaksi, vaan rajasimme sille eteiseen yksinolotilan. Kissojenkin kanssa se oli suht nätisti. Olihan se hämillään, kun nämä osasivatkin puolustautua, kun hänen kotonaan oleva kissa ei puolustaudu ja sitä sit kuulemma riepotellaan. :/ Pari kertaa Viljo otti turpaan Pärtsiltä, mut se oli ne ansainnut. :D Ehkä oppi, että kissaa ei mennä näykkimään. ;)

Viljo oli tosi helppo väsyttää. onneksi. :D Sille riitti mainiosti fyysinen väsytys puistossa. Parisen tuntia, kun sai rellestää, niin se jaksoikin olla siiten loppuillan sohvalla löhöömässä. Joka on itseasiassa jännä, ku miettii mitä rotuja siinä pitäisi esiintyä. Senhä pitäisi olla Russeli, Tipsu, Mäykky mix ja aktiivisia rotujahan toi Mäykky ja Russeli ovat. Ulkomuoto ja käytös kyl kertovat, et siin voisi jotain paimentavaa olla. Ite veikkaan corgia, ku sil on niin teräväkärkiset korvat ja olivat sillä jopa pystyssä vielä jouluna. Oli ilmetty propellikorvacorgi silloin. Sillä toi värityskin vähän puhuu puolestaan, ku noilla kolmella ei tätä väritystä esiinny. Corgi ja Sheltti ovat siis minun veikkaukseni. Työkaveri nähtyään kuvan veikkasi aussieta ja el.kaupan myyjä kanssa corgia, Ken tietää. Olisi kyllä kiva tietää mitä rotui tossa on. Sillä käytöskin puhuu paimentajan puolesta. Kotona koko ajan vahtii mitä ihmiset tekee ja seuraa perässä, että pitää varmasti pysyä perhe koolla. Koirapuistossa paimentelee, et pitäisi lauman olla enemmän ja vähemmän kasassa, kovasti myös haukahtelee. Tollaisia pieniä paimentolaisen merkkejä. :)

Minulle ja avokille jäi siis tosiaan hyvä kuva Viljosta ja mielellämme otamme sen taas hoitoon. ^^ Tämä myös antoi pientä toivonpilkahdusta siitä, että ehkä joskus uskaltaa sitä omaakin koiraa kokeilla ottaa elämään. Sitä toivoisi, että olisi saman kaltainen, kuin Viljo. Olisi helppo väsyttää vaikka juuri puistossa eikä vaatisi ihmeempiä, ei repisi pelihousujaan, jos ei mitään aktivointimaratoneja järjestettäisi, vaan tyytyisi kanssamme menemään puistoon (siellä nimittäin viihtyy, jos tuttuja on :) ) ja tekemään muuta pientä kivaa eikä vaatisi sitä, että pitäisi juosta kaikki agikentät sun muut treenimestat läpi. Näin suomeksi, perus kotikoiran elämää. Joidenkin koiraihmisten mielestä vaadin jo tässä kohtaa liikaa ja pitäisi tyytyä pehmoleluun, mutta minun lapsuudessani ei ees tunnettu sanaa Agility tai Mejä. ^^' Yhessä se kaikki kiva tehtiin naapurin sessen kaa pihalla, metissä ja puistoissa. Toki rotu pitää sitten valita vähän paremmin sen mukaan mikä ei niin kamalasti vaadi. Ehdotuksia? Ite olen miettinyt montaakin rotua ja yritä nyt sit kaikkien lukemattomien rotujen seasta valita se oikeanlainen. En halua tehä uutta virhettä, kuten tuli Rudyn kaa tehtyä, ihana se oli, mut ehkä liian vaativa kummiskin meille, Sakemanni, ku oli. Opimme kummiskin ja mietimme enemmän. Minulle/meille on suositeltu mm. Lapinkoiraa, se voisikin olla kiva, mut haukkuherkkyys mietityttää näin kerrostaloeläjää, Eukkua, mut onko se sitten liian kova pala purtavaksi?, Whipettiä, mut eroahdistusta esiintyy kuulemma aika ajoin ja sekin on kerrostalossa eläjälle ongelma, jos alkaa kamalasti huutamaan. Toki kaikki enemmän ja vähemmän koulutettavissa pois, mut kuinka pitkään naapurien pinna kestää? :D Myöskin Bulldoggeja olen kuullut ehotettavan esim Ranskis ja Continental, tyytyvät vähään, mut onko liian kovapäisiä? Kaikki ehohtukset ovat hyviä ja yritä nyt sit miettiä sopivaa. Jostakin se on kummiskin lähettävä liikkeelle. Rudyn kasvattajan mielestä olen hiukan epävarma ja toki kokematon, joten senkin varjolla pitää yrittää miettiä sopiva rotu, joka on anteeksi antava alokkaalle niin koulutustaidoiltaan, kuin myös sen liikunnan suhteen. Aika näyttää sitten mihin rotuun joskus päädytään, toki oitais me se Viljokin voitu pitää. ;)