Kauhun 24 tuntia
Eilen ja toissa päivänä koettiin kamalia hetkiä, kun rakas Mörkö-kisumme tippui parvekkeelta ales. Asumme neljännessä kerroksessa, joten pudotus oli ollut melkoinen. Mörkö oli mennyt parvekelasin pienestä ikkunanraosta mitä piettii auki tuulettamiseen. Oli vissiin neiti olettanut, että tossa on yhtä levee koroke, kuin vaikka tiskipöytä, mut eipä ollutkaan. :/
Katoamisen huomasimme vasta puolen yön aikaan, ku Mörkö ei tullut leikkiin kutsusta eikä myöskään syömään. Yleensä se aina tulee hänkslää, jos aikuisia yritän leikittää. Etsimme kodin kaikki paikat mihin ikinä katti voisi piiloutua, mutta Mörköä ei löytynyt. Viimeiseksi arvailuksi jäi sitten piha, josta lähimme neitiä etsimään. Etsinnöistä huolimatta Mörköä ei löytynyt ja lopetimme etsinnät siinä 02-yöllä, kun alkoi enemmän satamaan ja oli niin pimeääkin, ettei kunnolla näkynyt edes fikkarilla. Teimme sotasuunnitelmaa valmiiksi kotona, et ukko tekee töissä lappuja, joita lähemme sit kiinnittämään pitkin pitäjiä ja mie kotona (vapaapäivänä) pistän facebookkiin kiertävää ilmoitusta ja koettaisin vielä pihalta etsiä. Karkureihin ilmoitin jo heti illalla ja lappua pistin rapun ilmoitustaululle, muiden rappujen ovethan olivat jo tohon aikaan lukossa. Haikein mielin menimme nukkumaan ja kamalia kauhuskenaarioitakin kerkesi mielessä käymään mitä rakkaallemme oli mahdollisesti käynyt.
Aamulla heräsin siihen, että puhelin soi. Normaalisti laitan luurin kiinni taikka äänettömälle, että saan rauhassa nukkua, mut nyt jätin äänet sen takia, jos joku olisi löytänyt ja tajunnut katin viedä vaikka paikalliseen eläintaloon, Onnentassuun. Onneksi jätin, nimittäin nimen omaan Onnentassusta soitettiin. Mörkö oli löytynyt putoamisiltana ja viety heti sinne. Ilmeisesti joku pihaltamme. Tässä kohtaan en voi muuta todeta, kuin, että onneksi möröllä oli siru, jonka avulla saivat minuun yhteyden! Ja toki toinen onni oli se, että oli joku ihana vaivautunut ottamaan Mörön huomaan ja vei sen pois sateesta löytöeläintaloon. Ikuinen kiitos siitä. <3
Lyhyen puhelun päätteeksi puin heti päälleni ja soitin taksia. Halusin heti saada rakkaamme kotiin enkä edes aamiaista tajunnut syödä. Taksi tuli nopeasti ja pian olinkin jo Onnentassussa. Siellä se Mörkö kyyryssä ja peloissaan odotti minua. :< Sen ilme, miten se oli niin peloissaan, mutta silti tunnisti minut. Ei tietenkään uskaltanut tuntemattomassa ympäristössä sännätä, mutta varovasti tassutteli luokse ja puskasi. Se oli niin liikuttava hetki, kun sain rakkaani takaisin syliin, että teki mieli itkeä, sain onneksi piettyä tunteet kasassa. Hoitaja suositteli käyttämään varuiksi lekurissa, kun Mörkö kyyristeli. Se ajatus oli muutenkin käynyt mielessäni. Pelostahan se valtaosaksi kyyristeli, mut en sitä riskiä halunnut ottaa, että Möröllä olisikin sisäisiä vaurioita, jotka jäisi hoitamatta, joten otin puhelimen kauniiseen käteeni ja soitin eläinlääkäreitä läpi.
Sain ajan tunnin sisään Ehel.ille (Etelä-hämeen eläinlääkäriasema). Taksilla matkattiin Mörtsin kanssa sinne ja lääkärikin otti meidät puolta tuntia aikaisemmin, ei tainnut olla ruuhkaa. Mötköä tutkittiin, neiti oli niin shokissa ettei edes pupillit reagoineet valoon. Kävelytestissä Mörtsi ontui oikeaa tassuaan. Painalluksissa se myöskin aristi, ei toki vetänyt tassuaan pois koskettaessa, mutta ilme muuttui heti oikean kohan löytyessä. Lääkärit halusivat kuvata Mörön ja tottakai annoin siihen luvan. Mörkö nukutettiin ja vietiin kuvauksiin. Kuvauksissa paljastui, että tassu oli murtunut. Murtuma oli onneksi siisti, joten selviydyttiin sidehoidolla.
Paketoimisen jälkeen saatiikin lähteä kotiin. Mörkö oli pahoinvoiva eikä ruoka maistunut. Se oli minun suurin huolenaiheeni, ku se ei ollut syönyt hoitolassakaan mitään eikä edes ulostanut. Kuvauksissakin näkyi, että Mörön suoli oli täynnä ulostetta (ei mitään vaurioita muualla, onneksi), joten olisi tärkeää, että se myös ulostaisi pian. Monta tuntia menikin ettei se syönyt taikka käynyt veskissä. Kuolasi ja voi selvästi pahoin dropeista. Illalla siinä 20.00 aikoihin aloin neitiä jo toppuuttelemaan, et saisi alkaa jo veskissä käymään, et kohta tulee parafiiniöljyä ja kaivoin jo pulloakin esiin. Silloin se meni potalle ja päästikin suolen tyhjäksi. Miten osasikaan ihminen olla onnellinen siitä, kun kissa kakkas. :D Ruokakin maittoi, tosin hyvin pieninä annoksina ja sen seurauksena jätettii neidille yöksi kuppia, että saa omaan tahtiin syödä, kun nälkä ja ruokahalu palaa. Jouduimme jättää neidin yöksi veskiin, se oli ainoa paikka missä sillä ei ole mahdollisuutta hypätä minnekkään. Neidin, ku pitää välttää muutama viikko hyppimistä, varsinkin ales päin. Tämä eka viikko on se kriittisin viikko jo paranemisen kannalta ja leikkuupöydälle kukaan ei halua sen joutuvan. Onhan se jo muutamiin otteisiin kerenny jonneki tuolille hypätä ja ales tulla, kun silmä välttää. Tehovalvontaa se kyl kieltämättä vaatii, ei saa hetkeksikään silmistään päästää ja se tuo omat haasteet näin myös isäntäväelle.
Aamulla Mörkö iloisesti otti mamman vastaan, ku päästin hänet veskistä. Neiti oikein ilosta rääkäsi, ku näki kissakaverit portin takana, niin kovin iloinen se oli. ^^ Valtaosaksi neiti on vain nukkunut, taisi eilinen seikkailu tehdä tehtävänsä. Soitti ne tossa päivällä vielä Ehel:iltä ja ihan vain sen takia, että halusivat kuulla Mörön kuulumisia. Se ilahdutti, että ottavat noin mukavasti potilaat huomioon, että oikein perään soittavat. Hyvää palvelua, en turhaan siis painanut muikeaa hymynaamaa lähtiessäni. ;) Ruokahalukin on alkanut Mörölle muuten eiliseen verrattuna hieman palailemaan. Toki se vielä heikosti syö, mutta aavistuksen enemmän mitä eilen ja hyvä niin. Saa neiti taas kuppoa yöksi veskiin. Kurjaa se on pitää toista lukituissa tiloissa, mutta minkäs teet. Pysyvää se sentäs ei ole. Eilen Mörkö oli niin levoton, että se välillä jouduttiin kantolaukkuun pistää rauhottumaan, taisi olla hieman stressaantunut. Tänään ei ole tarvinnut "häkittää", meillä ei siis häkkiä ole. Sitä se eläinlääkäri suositteli, mut eipä tähän hätään sellaista oo repässy, mut toivon mukaan ei tarvikkaan. Ens viikolla näemme sitten miten neidin koipi on lähteny parantumaan, ku on kontrollikuvaukset. Toivotaan parasta, että hyvin! Se plussa tässä on, että nuoret kissat paranee nopeasti, joten hyvät mahdollisuudet on Möröllä parantua ilman pysyviä vaurioita. :)
Mörkö ei oikein ole tykänny tosta lasta/side yhdistelmästä ja välillä yrittää sitä raapia. Varmasti kutisee mokoma! Onneksi eläinlääkäri leikkasi Mörön kynnet niin lyhyeksi, kuin sai, että neiti ei raapisi kipsiä rikki.
Kyllä kelpaa hienoa kipsiä vähän esitellä, on se niin Mörön värinen. Oikeä villikissa se onkin. Varsinainen jukuripää! ^^'
Katoamisen huomasimme vasta puolen yön aikaan, ku Mörkö ei tullut leikkiin kutsusta eikä myöskään syömään. Yleensä se aina tulee hänkslää, jos aikuisia yritän leikittää. Etsimme kodin kaikki paikat mihin ikinä katti voisi piiloutua, mutta Mörköä ei löytynyt. Viimeiseksi arvailuksi jäi sitten piha, josta lähimme neitiä etsimään. Etsinnöistä huolimatta Mörköä ei löytynyt ja lopetimme etsinnät siinä 02-yöllä, kun alkoi enemmän satamaan ja oli niin pimeääkin, ettei kunnolla näkynyt edes fikkarilla. Teimme sotasuunnitelmaa valmiiksi kotona, et ukko tekee töissä lappuja, joita lähemme sit kiinnittämään pitkin pitäjiä ja mie kotona (vapaapäivänä) pistän facebookkiin kiertävää ilmoitusta ja koettaisin vielä pihalta etsiä. Karkureihin ilmoitin jo heti illalla ja lappua pistin rapun ilmoitustaululle, muiden rappujen ovethan olivat jo tohon aikaan lukossa. Haikein mielin menimme nukkumaan ja kamalia kauhuskenaarioitakin kerkesi mielessä käymään mitä rakkaallemme oli mahdollisesti käynyt.
Aamulla heräsin siihen, että puhelin soi. Normaalisti laitan luurin kiinni taikka äänettömälle, että saan rauhassa nukkua, mut nyt jätin äänet sen takia, jos joku olisi löytänyt ja tajunnut katin viedä vaikka paikalliseen eläintaloon, Onnentassuun. Onneksi jätin, nimittäin nimen omaan Onnentassusta soitettiin. Mörkö oli löytynyt putoamisiltana ja viety heti sinne. Ilmeisesti joku pihaltamme. Tässä kohtaan en voi muuta todeta, kuin, että onneksi möröllä oli siru, jonka avulla saivat minuun yhteyden! Ja toki toinen onni oli se, että oli joku ihana vaivautunut ottamaan Mörön huomaan ja vei sen pois sateesta löytöeläintaloon. Ikuinen kiitos siitä. <3
Lyhyen puhelun päätteeksi puin heti päälleni ja soitin taksia. Halusin heti saada rakkaamme kotiin enkä edes aamiaista tajunnut syödä. Taksi tuli nopeasti ja pian olinkin jo Onnentassussa. Siellä se Mörkö kyyryssä ja peloissaan odotti minua. :< Sen ilme, miten se oli niin peloissaan, mutta silti tunnisti minut. Ei tietenkään uskaltanut tuntemattomassa ympäristössä sännätä, mutta varovasti tassutteli luokse ja puskasi. Se oli niin liikuttava hetki, kun sain rakkaani takaisin syliin, että teki mieli itkeä, sain onneksi piettyä tunteet kasassa. Hoitaja suositteli käyttämään varuiksi lekurissa, kun Mörkö kyyristeli. Se ajatus oli muutenkin käynyt mielessäni. Pelostahan se valtaosaksi kyyristeli, mut en sitä riskiä halunnut ottaa, että Möröllä olisikin sisäisiä vaurioita, jotka jäisi hoitamatta, joten otin puhelimen kauniiseen käteeni ja soitin eläinlääkäreitä läpi.
Sain ajan tunnin sisään Ehel.ille (Etelä-hämeen eläinlääkäriasema). Taksilla matkattiin Mörtsin kanssa sinne ja lääkärikin otti meidät puolta tuntia aikaisemmin, ei tainnut olla ruuhkaa. Mötköä tutkittiin, neiti oli niin shokissa ettei edes pupillit reagoineet valoon. Kävelytestissä Mörtsi ontui oikeaa tassuaan. Painalluksissa se myöskin aristi, ei toki vetänyt tassuaan pois koskettaessa, mutta ilme muuttui heti oikean kohan löytyessä. Lääkärit halusivat kuvata Mörön ja tottakai annoin siihen luvan. Mörkö nukutettiin ja vietiin kuvauksiin. Kuvauksissa paljastui, että tassu oli murtunut. Murtuma oli onneksi siisti, joten selviydyttiin sidehoidolla.
Paketoimisen jälkeen saatiikin lähteä kotiin. Mörkö oli pahoinvoiva eikä ruoka maistunut. Se oli minun suurin huolenaiheeni, ku se ei ollut syönyt hoitolassakaan mitään eikä edes ulostanut. Kuvauksissakin näkyi, että Mörön suoli oli täynnä ulostetta (ei mitään vaurioita muualla, onneksi), joten olisi tärkeää, että se myös ulostaisi pian. Monta tuntia menikin ettei se syönyt taikka käynyt veskissä. Kuolasi ja voi selvästi pahoin dropeista. Illalla siinä 20.00 aikoihin aloin neitiä jo toppuuttelemaan, et saisi alkaa jo veskissä käymään, et kohta tulee parafiiniöljyä ja kaivoin jo pulloakin esiin. Silloin se meni potalle ja päästikin suolen tyhjäksi. Miten osasikaan ihminen olla onnellinen siitä, kun kissa kakkas. :D Ruokakin maittoi, tosin hyvin pieninä annoksina ja sen seurauksena jätettii neidille yöksi kuppia, että saa omaan tahtiin syödä, kun nälkä ja ruokahalu palaa. Jouduimme jättää neidin yöksi veskiin, se oli ainoa paikka missä sillä ei ole mahdollisuutta hypätä minnekkään. Neidin, ku pitää välttää muutama viikko hyppimistä, varsinkin ales päin. Tämä eka viikko on se kriittisin viikko jo paranemisen kannalta ja leikkuupöydälle kukaan ei halua sen joutuvan. Onhan se jo muutamiin otteisiin kerenny jonneki tuolille hypätä ja ales tulla, kun silmä välttää. Tehovalvontaa se kyl kieltämättä vaatii, ei saa hetkeksikään silmistään päästää ja se tuo omat haasteet näin myös isäntäväelle.
Aamulla Mörkö iloisesti otti mamman vastaan, ku päästin hänet veskistä. Neiti oikein ilosta rääkäsi, ku näki kissakaverit portin takana, niin kovin iloinen se oli. ^^ Valtaosaksi neiti on vain nukkunut, taisi eilinen seikkailu tehdä tehtävänsä. Soitti ne tossa päivällä vielä Ehel:iltä ja ihan vain sen takia, että halusivat kuulla Mörön kuulumisia. Se ilahdutti, että ottavat noin mukavasti potilaat huomioon, että oikein perään soittavat. Hyvää palvelua, en turhaan siis painanut muikeaa hymynaamaa lähtiessäni. ;) Ruokahalukin on alkanut Mörölle muuten eiliseen verrattuna hieman palailemaan. Toki se vielä heikosti syö, mutta aavistuksen enemmän mitä eilen ja hyvä niin. Saa neiti taas kuppoa yöksi veskiin. Kurjaa se on pitää toista lukituissa tiloissa, mutta minkäs teet. Pysyvää se sentäs ei ole. Eilen Mörkö oli niin levoton, että se välillä jouduttiin kantolaukkuun pistää rauhottumaan, taisi olla hieman stressaantunut. Tänään ei ole tarvinnut "häkittää", meillä ei siis häkkiä ole. Sitä se eläinlääkäri suositteli, mut eipä tähän hätään sellaista oo repässy, mut toivon mukaan ei tarvikkaan. Ens viikolla näemme sitten miten neidin koipi on lähteny parantumaan, ku on kontrollikuvaukset. Toivotaan parasta, että hyvin! Se plussa tässä on, että nuoret kissat paranee nopeasti, joten hyvät mahdollisuudet on Möröllä parantua ilman pysyviä vaurioita. :)
Kommentit
Lähetä kommentti