Keväistä ulkoasua ja Vilin kuulumisia
Joo, päätin muuttaa ulkoasun asian mukaiseen kuosiin, ollaanhan me jo kevään puolella. ;) Ensimmäiset leskenlehdet spotattu ja kesää kohti mennään, ihanaa! ^^
Kerronpa taas pitkästä aikaa miten meidän perheen papparaisella, eli Vilillä menee. Äsken otin tuoreen valokuvan herran selästä ja kovaa vauhtia onkin karva kasvanut takaisin. Kohta ei ole enään mitään merkkiä koko kutinaepisodista. :)
Pieni läntti tosiaan enään on jäljellä siitä kaljusta kohasta mistä se raapenäyte otettiin ja, joka myös kutisi kovin. Tässä muutaman kuukauden aikana olen alkanut opiskelemaan astetta enemmän kaneista ja muutamia merkkejä vilissä oli jotka näytti kipuilulta, typerä omistaja ei vain itse osannut tulkita merkkejä. Kyse on nyt tosta kutinaepisodista. Vili tossa kutinarumban aikana nirskutteli välillä hampaita ja oli apaattinen, ei paljoa kopasta liikkunut. Pidin niitä vain vanhuuden oireina ettei se vain jaksa liikkua. Hampaiden nirskutus voikin kertoa kivusta, jota en tiennyt, kun vasta näin jälkeenpäin luettuna.
Lääkityksen alettua ja loputtua Vilistä on tullut paljon aktiivisempi, kuin mitä se oli ennen lekurikeikkaa. Se ei enään nirskuta hampaita ja tulee taas kopista välillä ulos tutkimaan meininkiä. Ainakin vähän, omissa oloissaan se valtaosaksi on aina viihtynyt, mutta piristystä on havaittavissa. :)
Pikkasen se toki pistää harmittamaan miksi ei osannut heti tulkita merkkejä, mut tässä sitä opitaan. Onhan Vili ensimmäinen oma, kokonaan itse pennusta aikuiseksi kasvattamani kani, ensi elikkoni, kun kotoa muutin pois. Tässä sitä kummiskin matkan varrella opitaan lisää ja pääasia, et Vili voi nyt hyvin! Ilman hoitoa tämä laps ei jää. ^^
Vili on niin ihana luontoinen kani, et haluisin niin kovasti Vilin pennun, toista saman luontoista kania ei varmaankaan koskaan tule vastaan ja olisi niin mukavaa, jos osa siitä luonteesta periytyisi Vilin jälkikasvulle. Haaveeksi tosin taitaa jäädä, harvassa ovat ne kaninaaraiden omistajat, jotka suostuvat kasvattamaan poikueen ja saatikka astuttamaan tämmöisellä randomilla lupalla. ^^' Itellä ei tällä hetkellä aika eikä tilat riittäisi hoivaamaan kokonaista kanikatrasta vaikka mukavalta puuhalta se kieltämättä kuulostaisi.
Noo, haaveilla saa, josko joku kiinnostuisi Vilistä. ;)
Kerronpa taas pitkästä aikaa miten meidän perheen papparaisella, eli Vilillä menee. Äsken otin tuoreen valokuvan herran selästä ja kovaa vauhtia onkin karva kasvanut takaisin. Kohta ei ole enään mitään merkkiä koko kutinaepisodista. :)
Lääkityksen alettua ja loputtua Vilistä on tullut paljon aktiivisempi, kuin mitä se oli ennen lekurikeikkaa. Se ei enään nirskuta hampaita ja tulee taas kopista välillä ulos tutkimaan meininkiä. Ainakin vähän, omissa oloissaan se valtaosaksi on aina viihtynyt, mutta piristystä on havaittavissa. :)
Pikkasen se toki pistää harmittamaan miksi ei osannut heti tulkita merkkejä, mut tässä sitä opitaan. Onhan Vili ensimmäinen oma, kokonaan itse pennusta aikuiseksi kasvattamani kani, ensi elikkoni, kun kotoa muutin pois. Tässä sitä kummiskin matkan varrella opitaan lisää ja pääasia, et Vili voi nyt hyvin! Ilman hoitoa tämä laps ei jää. ^^
Vili on niin ihana luontoinen kani, et haluisin niin kovasti Vilin pennun, toista saman luontoista kania ei varmaankaan koskaan tule vastaan ja olisi niin mukavaa, jos osa siitä luonteesta periytyisi Vilin jälkikasvulle. Haaveeksi tosin taitaa jäädä, harvassa ovat ne kaninaaraiden omistajat, jotka suostuvat kasvattamaan poikueen ja saatikka astuttamaan tämmöisellä randomilla lupalla. ^^' Itellä ei tällä hetkellä aika eikä tilat riittäisi hoivaamaan kokonaista kanikatrasta vaikka mukavalta puuhalta se kieltämättä kuulostaisi.
Noo, haaveilla saa, josko joku kiinnostuisi Vilistä. ;)
Kommentit
Lähetä kommentti