Pientä häppeninkiä arjen keskellä

Tänään oltiin katteineen Riihimäen Unelmalemmikeissä (eläinkauppa) kissa ja hiiripäivä tapahtumassa. Tämä reissu oli ensimmäinen koko ronkalle kunnolla ulkomaailmassa. Eläinlääkäreissä toki ollaan ravattu, mut niitä ei lasketa. :D Katit oli ihan ihmeissään ja vähän taisi jännittääkin. Kaikki kolme käyttäytyivät oikein mallikkaasti ja varmasti mennään uudestaan, jos vain moinen järjestetään.
Katit tosiaan otti valtaosan ajastaan hyvin rennosti. Se kiinnitikin hyvin ihmisten huomiota. Moni oli ihmeissään, et miten nämä voivat olla näin rauhallisia ja yleisin lauseeni olikin "näkisit noi himassa". :D
Kissat oli oikein tyytyväisiä, kun saivat paijaksia, lapset varsinkin tykkäsivät kovin näistä. ^^ Pärtsi ja Mästi nousivat aikamoisiksi suosikeiksi. Pärtsi luonteellaan ja Mästi kauneudellaan. Pärtsi, kun sattui välillä retkottamaan jalat pitkin taivasta, jos joku tuli silittämään. :) Mörkö oli taas enemmän aikuisten ihmisten mieleen. Sen väri kiehtoi monia ja häntämutka sai monet hymyilemään. :)
 Pärtsi, meidän perheen pulluka on sen verta iso, ettei mitkään kissan valjaat hänelle mahtunut, joten hän sai luvan käyttää entisiä koiranvaljaita. :D Se näytti itseasiassa aika komealta niissä. ;)
 Mistyllä ja Möröllä oli sitten ihan normi kissan valjaat. Tossa viikolla harjoiteltiinkin niiden käyttöä, koska eivät olleet ennen niitä käyttäneet. Viime kesänä ne kyllä hommasin, mutta en koskaan saanut niitä aikaiseksi viedä ulos. Pikkasen on nimittäin pelkoa siitä, jos ne alkaa maukumaan yötäpäivää oven takana ulos, kuten vanhempieni kissa tekee. :/
Mörön vihreitä valjaita kaavailin aluksi pärtsille, mutta kuten arvata saattaa, ne olivat liian pienet. ^^' Mutta ei onneksi hukkaan menny, ku Mörölle mahtu, tiedä sitten meneekö nekään enään sitten jatkossa senkään päälle, kun Möröstä uskon kasvavan iso tyttö. Se on korkeampi, ku Misty, Pärtsin korkeusluokkaa, mutta massaa sillä ei pentuna vielä ole, joten sitä vielä odotellessa.











 Päivään kuului pienimuotoinen äänestys. Asiakkailla oli mahdollisuus äänestää kauneinta kissaa. Me ei sinne kilpailun takia menty, vaan hauskanpidon. Ja kivaahan meillä oli. :) Me ei siis voitettu. Palkinnotkin tosin oli sellaiset, et ei mistään jääty paitsi. :D Kuppeja meillä on riittämiin ja meidän katit ei mitään Royal Caninia syö! ;) Me osallistujat saatiin ilmaiset hiekat ja saatiin valita Royal Canin pussin ja Much barf pakastepullien välillä. Valittiin pakastepullat vaikka noi katit ronkeleita ovatkin raa'an lihan suhteen, mut voipa noikin sitten vaikka aina eteenpäi lahjottaa, ketään tuttuni, kun ei nyt täl hetkel tota RC:tä syötä.

 Misty yleensä on ollut kissoista se, joka ensimmäisenä on lihoja maistelemassa, ei tällä kertaa. Siitä on tullut mahdottoman ronkeli nykyään. Neiti ei suostunut maistamaan lautaselta ollenkaan lihaa, ainoastaan kädestä suostui palasen maistaa, mut kokonaisuudessaan jäi pulla syömättä.
 Pärtsi taas poikkeuksellisesti söi koko pullan antaumuksella. Harvinaista, mennyt Mästikän ja Pärtsikän osat päälaelleen.
 
Mörkö pysyi samalla linjalla Mistyn kanssa. Aluksi se ei millään suostunut ees maistamaan. Vasta sitten kävi vähän nuolasemassa, kun kädellä annoin palasta lipasta. Syömättä siltäkin jäi pulla ja täten Pärtsi sai syödä molempien neitien pullat. Se on jännä, et nämä eivät koskaan ole lihasta tykänneet vaikka skidistä asti olen yrittäny totuttaa. Pentuajalla paljon enemmän, kuin nykyään aikuisiällä, eivät vain ole tottuneeet. Sama juttu märkämuonan kanssa, yhtä pussukaa yksi katti veti aina kolmisen päivää. Vain nappulat kelpaa ja niitä voisivat sitten syödäkkin halkeamiseen asti. No, ainakin on helppo ruokinta vaikka mielelläni kyl raakaakin antaisivat. Sitäkin kikkaa olen noille kokeillut, että annan aina seuraavalla aterialla samaa sapuskaa, mut ei tehoo, ei kissaa saa koiran tavalla paastottaa ja vuorokauden paastoamisen jälkeen olen yleensä luovuttanut, koska nämä tosiaan jättävät ruuan silloin syömättä, kun se tosiaan ei maistu. Sen verta lipasevat, et hengissä pysyvät. Mitäpä sitä turhaan tappelemaan, sitten mennään niillä mikä maistuu, eli naput. Turhaa sirkusta en jaksa ruokinnasta lähtee tekemään. Sentäs noi juovat hyvin, se olisikin huolestuttavaa, jos eivät joisi ja ruokintana olisi nappula josta ei nesteitä saa. Noh, tämä toimii meillä, sillä sipuli. :) Ruuan sitten vain pitää olla laadukasta, jos ja, kun se kerta on pääravintona. Skidinä noi sai vaihtelevasti RC:tä ja Applawsin nappua. Applaws oli suuremmassa osassa, mutta välillä joutui tarjousten perässä juoksemaan, varsinkin, jos rahatilanne oli tiukka. Välil se on toki vieläkin ja aina toivoo, et pystyy ostamaan sitä kalliimpaa ja parempaa ruokaa. Applawsista siirryttiin sitten viime vuoden syksyllä Orijeniin, kun lihoivat Applawsilla enkä ihmettele, tokana raaka-aineena peruna ja hiilareitakin yli 13%. Orijenin hiilaripitoisuutta en ole saanut selvitettyä, mutta enemmän ja vähemmän korkea se siinäkin on. Saatiin pikkasen laidutettua noita, mutta ei tarpeeksi, kertoo se silti jotakin, et nään sen laadukkaampana, kuin Applawsin. Ihan näin kokemusten pohjalla kertoan ja muistetaan, et yksilöllisesti kaikki ei sovi ja sopii kaikille. ;) Toki ruokamerkkien vaihtelusta hintatasokin aina nousi, valitettavasti! -_- Nyt tässä kuukaus takaperin tutustuin Power of nature nimiseen sapuskaan ja siinä luvataan hiilareita olevan vain 3%! Eli tosi hyvä olisi meidän laiskoille kissoille (paitsi Mörölle, joka pentuna liikkuu viel kohtalaisesti) ja proteiinimäärä oli kiitettävä, hyvä jopa. Nyt ollaan vasta totuttelu vaiheessa, spottasin kyseisen merkin, kun olin vasta Orijen säkin tilannut, joten ensiksi vedetään vanha sapuska loppuun. Toki ollaan uutta heitetty jo hieman vanhan sekaan ja alku on kankea. Vahna nappu aina kaivellaan uuden joukosta, mut eiköhän ne ajan kanssa tohonkin totu, samanlainen ennakkoluulo oli Applawsista Orijeniin siirryttäessä.

Tulipa tästä lopuksi ruokahöpötys, mut haittaakse? :)

Kommentit

Suositut tekstit