Murtuneita varpaita
Kuten otsikosta voi päätellä, niin meidän perheessä sattuu ja tapahtuu. Tällä kertaa minulle itselleni. Tapaturma-alttiina menin töissä tiputtamaan leikkuulaudan varpailleni, jonka seurauksena vasemman jalan keskimmäisin varvas murtui, vieläpä oikein kunnolla. Tossa se niin sanotusti kolmessa osassa kulkee (tai neljässä, jos itse loppu varvas lasketaan kanssa mukaan). Varpaan kärki nimittäin pirstaloitui, se halkesi kolmeen osaan ja on hyyyvin kipeä. ^^'
Työpaikkamme (keittiössä) leikkuulaudat eivät ole mitään pieniä. En osaa sanoa paljonko painavat, mutta hyvin isoja ovat ja painoakin löytyy varmasti kilosta toiseen. Ihan normisti olin siitä telineestä ottamassa sitä isointa vihannes lautaa ja sen takana olikin sitten vähän pienempi (mutta raskaampi) lauta, jota en saanutkaan kiinni, kun en kerta nähnytkään sitä. Siinä se komeasti tippui kulma edellä suoraan varpaille. Voi sitä kiroilusadetta ja itkun määrää mitä tossa päivän aikana lensi. Sillä hetkellä harmitti hirveästi, koska en kerenny olla, kuin tunnin töissä, kun tämä tapahtu. Tunnin taukohuoneessa kyyhöttäessäni ja jääpussilla turvonnutta, mustaa varvastani viilentäessäni oli pakko todeta, et se on mentävä lääkäriin. En nimittäin ollenkaan pystynyt varaamaan painoa kyseiselle jalalle. Onneksi minulla on ihanat työkaverit ja sain kyydin Terveystalolle.
Lääkärin ilme olisi kyllä pitänyt saada videolle, melkoinen irvistys tuli, kun otin sukkani pois ja hyvä, kun edes uskalsi varpaaseeni koskea. :D Pidemmittä puheitta hän passitti miut röntgeniin, jonne ei onneksi tarvinnut kauaa jonotella. Röntgenistä takaisin lääkärin luokse kuulemaan tuomio ja sieltähän se tuli: "joo, kyllä siellä iso murtuma on". Aijai, ilmankos onkin kipeä! Oli kyl häijyä katsoa omaa luurankokuvaa, kun näytti röntgenistä murtumakohan. Hyvä uutinen on se, että murtuma ei ole levinny niveleen asti, mutta kärki tosiaan on paskana (nyt näin nätisti sanottuna, anteeksi vain). Eihän sille mitään voitu tehdä, varpaat paranee kuulemma ittestään ja harvemmin mitään toimenpiteitä tarvitaan. Niinpä hän kirjoitti minulle 2-viikon sairasloman. Muuten olisin saanut mennä töihin, jos olisi ollut työssä mahdollisuus istua, mutta, kun työni on jatkuvaa seisomatyötä, niin ei viittinyt lekuri ottaa riskiä, että noi sirut irtoaa ja määräs lepoa. :) Voin kyllä sanoa, että en olisi mitään saanut aikaiseksi tuolla, jos oisin töihin mennyt, linkuttaessa tiputtanut pahimmassa tapauksessa annokset lattialle. :D
Reseptin kirjoitettuaan sain lähteä. Valitettavasti terveystalolta ei saa kävelykeppejä, vaan ne pitäisi itse hakea jostaki terveyskeskuksesta. Onneksi oli mies tuolla mukana, hän sattumoisin oli pajaporukkansa kanssa kurssilla ihan lähellä ja pääsi tueksi. Ei tosta kävelystä oikein tohdi tulla mitään, vasemmalla jalalla korkeintaan nilkutat kantapään varassa, mutta sitäkään ei kauaan voi tehdä, koska jalka puutuu. Muutenkin on yllättävän raskasta toi nilkuttaminen ja joutuu usein huilimaan. Kun vain saisi ne kepit, että saisi kunnolla lepoa toi kinttu ja pääsisi käymäänkin vähän jossain, en halua olla koko kahta viikkoa neljän seinän sisällä. :/ Kävely vain ei onnistu ennen, kuin saan kepit, himassa menee vielä, kun seinistä ja pöydistä saa tukea, mutta ulkona pikkasen erilainen tilanne sitten.
Tänään soitin paikalliselle apuvälinelainaamolle, mutta koko ajan tuuttas vastaajaa päälle. Asiaa ihmeteltyäni puolisen tuntia, päätin netin ihmeellisestä maailmasta katsoa, löytyiskö tietoa miksi moinen ja syy selviskin: "apuvälinelainaamo on suljettu 9.10.2013". Joidenkin messujen takia ilmeisesti. Noh, en ois halunnutkaan niitä tänään. :D Joo, ulkona sataa eikä ois tosiaan ollu niille tarve, mutta toivotaa josko tällä viikolla kummiskin ne kepit saisi. Huomenna uusi soittoyritys. Toivottavasti sais ukko noutaa ne, vaikka sitten valtakirjaa vastaan, jos ei nimelläni, koska minä niitä en tuolta miltei toiselta puolelta kaupunkia pysty nilkuttaen hakemaan. Dösät kulkee täällä Hämeen maalla erittäin persiilleen ja taksit maksaa jumalattomasti. Kun olisi auto ja ennen kaikkea, se ajokortti, mut nekin maksaa tänä päivänä hunajaa. -_-
Noh, kyl tämä tästä. Burana 600 nassuun ja toivotaan pikaista varpaan paranemista. ^^'
Miksi mun jalka näyttää miehen jalalta?! :D
On noi hienot, kelpais vaikka tanssia! ^^'
Työpaikkamme (keittiössä) leikkuulaudat eivät ole mitään pieniä. En osaa sanoa paljonko painavat, mutta hyvin isoja ovat ja painoakin löytyy varmasti kilosta toiseen. Ihan normisti olin siitä telineestä ottamassa sitä isointa vihannes lautaa ja sen takana olikin sitten vähän pienempi (mutta raskaampi) lauta, jota en saanutkaan kiinni, kun en kerta nähnytkään sitä. Siinä se komeasti tippui kulma edellä suoraan varpaille. Voi sitä kiroilusadetta ja itkun määrää mitä tossa päivän aikana lensi. Sillä hetkellä harmitti hirveästi, koska en kerenny olla, kuin tunnin töissä, kun tämä tapahtu. Tunnin taukohuoneessa kyyhöttäessäni ja jääpussilla turvonnutta, mustaa varvastani viilentäessäni oli pakko todeta, et se on mentävä lääkäriin. En nimittäin ollenkaan pystynyt varaamaan painoa kyseiselle jalalle. Onneksi minulla on ihanat työkaverit ja sain kyydin Terveystalolle.
Lääkärin ilme olisi kyllä pitänyt saada videolle, melkoinen irvistys tuli, kun otin sukkani pois ja hyvä, kun edes uskalsi varpaaseeni koskea. :D Pidemmittä puheitta hän passitti miut röntgeniin, jonne ei onneksi tarvinnut kauaa jonotella. Röntgenistä takaisin lääkärin luokse kuulemaan tuomio ja sieltähän se tuli: "joo, kyllä siellä iso murtuma on". Aijai, ilmankos onkin kipeä! Oli kyl häijyä katsoa omaa luurankokuvaa, kun näytti röntgenistä murtumakohan. Hyvä uutinen on se, että murtuma ei ole levinny niveleen asti, mutta kärki tosiaan on paskana (nyt näin nätisti sanottuna, anteeksi vain). Eihän sille mitään voitu tehdä, varpaat paranee kuulemma ittestään ja harvemmin mitään toimenpiteitä tarvitaan. Niinpä hän kirjoitti minulle 2-viikon sairasloman. Muuten olisin saanut mennä töihin, jos olisi ollut työssä mahdollisuus istua, mutta, kun työni on jatkuvaa seisomatyötä, niin ei viittinyt lekuri ottaa riskiä, että noi sirut irtoaa ja määräs lepoa. :) Voin kyllä sanoa, että en olisi mitään saanut aikaiseksi tuolla, jos oisin töihin mennyt, linkuttaessa tiputtanut pahimmassa tapauksessa annokset lattialle. :D
Reseptin kirjoitettuaan sain lähteä. Valitettavasti terveystalolta ei saa kävelykeppejä, vaan ne pitäisi itse hakea jostaki terveyskeskuksesta. Onneksi oli mies tuolla mukana, hän sattumoisin oli pajaporukkansa kanssa kurssilla ihan lähellä ja pääsi tueksi. Ei tosta kävelystä oikein tohdi tulla mitään, vasemmalla jalalla korkeintaan nilkutat kantapään varassa, mutta sitäkään ei kauaan voi tehdä, koska jalka puutuu. Muutenkin on yllättävän raskasta toi nilkuttaminen ja joutuu usein huilimaan. Kun vain saisi ne kepit, että saisi kunnolla lepoa toi kinttu ja pääsisi käymäänkin vähän jossain, en halua olla koko kahta viikkoa neljän seinän sisällä. :/ Kävely vain ei onnistu ennen, kuin saan kepit, himassa menee vielä, kun seinistä ja pöydistä saa tukea, mutta ulkona pikkasen erilainen tilanne sitten.
Tänään soitin paikalliselle apuvälinelainaamolle, mutta koko ajan tuuttas vastaajaa päälle. Asiaa ihmeteltyäni puolisen tuntia, päätin netin ihmeellisestä maailmasta katsoa, löytyiskö tietoa miksi moinen ja syy selviskin: "apuvälinelainaamo on suljettu 9.10.2013". Joidenkin messujen takia ilmeisesti. Noh, en ois halunnutkaan niitä tänään. :D Joo, ulkona sataa eikä ois tosiaan ollu niille tarve, mutta toivotaa josko tällä viikolla kummiskin ne kepit saisi. Huomenna uusi soittoyritys. Toivottavasti sais ukko noutaa ne, vaikka sitten valtakirjaa vastaan, jos ei nimelläni, koska minä niitä en tuolta miltei toiselta puolelta kaupunkia pysty nilkuttaen hakemaan. Dösät kulkee täällä Hämeen maalla erittäin persiilleen ja taksit maksaa jumalattomasti. Kun olisi auto ja ennen kaikkea, se ajokortti, mut nekin maksaa tänä päivänä hunajaa. -_-
Noh, kyl tämä tästä. Burana 600 nassuun ja toivotaan pikaista varpaan paranemista. ^^'
Kommentit
Lähetä kommentti