Aina ei mene niin, kuin Strömsössä
On kulunut tavattoman pitkä aika siitä, kun viimeksi tänne jotain kirjoittelin. Piti oikein luntata koska olen viimeksi tänne jotain skriivannut ja viimeisin päivitys on tullut toukokuussa! Oli jo korkea aika alkaa tänne jotain kertomaankin, sillä paljon on kerennyt tässä kesän aikana tapahtumaan.
Koko kesä on meikäläisellä ollut kamalan kiirettä, työppäivät ovat olleet pitkiä ja paljon ollaan tehty 7-päivän työputkia, jolloin vapailla ei ole kauheasti joutanut koneella istumaan saatikka miettimään blogin kirjoittelua. Nyt vietän kummiskin kesälomani toista viikkoa ja pienen hiillostuksen saattelemana otin nyt itteäni niskasta kiinni ja päätin antaa sormien vaeltaa näppäimistöllä.
Tein pientä päivittelyä poikuekansioon, sillä poikueita alkaa olee kertynyt sen verta reippaasti, että järjestin ne vuosilukujen mukaan, niin voi jokainen valita oman mieleisensä luvun mitä vilasta eikä tarvitse enään sitä kamalan pitkää rimpsua ales kelata nähdäkseen uusimpia poikuetietoja.
Alotettasko niistä ikävistä poikueuutisista ensiksi, niin saa sen alta pois. Minua ahdistaa jo valmiiksi tätä kirjoittaessani, mutta pakko tätä asiaa on vain läpi käytävä, sillä itse en ole sellainen kasvattaja joka pysyy asioista hiljaa..
Elikkä siis, Finleyn poikue jota kovasti odotin ollaan otettu pois jalostuskäytöstä. Kolmella poikasella viidestä on ollut neurologisia oireita jotka viittaavat hyvin vahvasti epilepsiaan. Yksi poikasista käytettiin tutkimuksissa ja verikokeet sun muut tulokset olivat puhtaat, joten lääkärin mielestä ainoaksi vaihtoehdoksi jäi perinnöllinen epilepsia. Tuo tarkoitti sitä, että poikuetta ei käytetä jalostukseen. Pikueen uros on lopetettu, samoiten minulle jäänyt poikanen sekä emo - Finley. Muut poikueet oltiin keretty myymään, kun tieto varmistui ja ne jatkavat lemmikkikanin eloa. Tämä on itselleni erittäin kova takaisku ja kyyneleiltäkään ei olla vältytty, sillä taas harpataan taaksepäin jalostussuunnitelmissa, sillä olen yhtäkkiä kolmea valkoista kania köyhempi. Poikueen isä Munkki myöskin lopetettiin, mutta sen lopetus syy oli alunperinkin agressiivisuus eikä epilepsia. Munkilla kävi hormoonit niin pahasti kierroksilla ettei sen hoitamisesta tullut mitään, vaan se puri. Sairaita tai luonnevikaisia kaneja en pyri kiertoon laittamaan, joten ainoa vaihtoehto oli täten myöskin lopetus. Samalla periaatteella Finley myös lopetettiin vaikka lopetus teki kipeää, sillä se oli kiva kani ja olin siihen valtavan summan rahaakin käyttänyt, mutta en tee kanilla mitään joka kantaa epilepsiaa enkä halunnut sen vahingossakaan saavan enää jälkikasvua. Eikä sitä koskaan tiedä, jos se vaikka myöhemmin ois voinut kohtauksiakin saada jolloin uudelle kodillekkaan se ei olisi kiva asia, siksi en sitä kiertoonkaan laittanut. Kasvattajalle, kun kerroin asiasta, niin hän oli sitä mieltä, että vika on mun kaneissa, ettei hänen kaneissaan ole mitään vikaa. 😒 Varsin mielenkiintoista sinänsä, että itekki olen tätä jo muutaman vuoden harrastanut tällä linjalla mitä olen luonut eikä mitään ole näkynyt, mutta heti, kun Finley tuli kuvioihin, niin heti samassa poikueessa 3 oirehtii. Siitäpä jokainen tekemään sitten omat johtopäätöksensä...
Eipä tässä auta, kuin yrittää jatkaa eteenpäin vaikka välillä sitä on alkanut miettimään jaksanko enään tuota valkoisten ss kasvatusta ainaisten takaiskujen takia. Noh, toistaiseksi näillä mennään. Sen jo kyllä tiedän, et jos joskus tulee niin paha takaisku, että täytyisi aloittaa kokonaan alusta, niin en enään aloittaisi valkoista ss, mutta toivottavasti niin ei käy...
Sitten vähän iloisempiin aiheisiin.
Tuosta takaiskusta johtuen meidän Fenris on päässyt nyt sitten urakalla miesten hommiin ja toivottavasti Deltalle sekä Viimalle syntyisi syyspentuja vielä tälle vuoteen. Tarkoitus ei ollut enään tälle vuoteen pentuja teettää, mutta ens vuodelle saadakseni materiaalia on vielä yritettävä saada valkoisia ulos.
Olemme ehtineet myös käymään tässä hiljattain myös yhissä näyttelyissä. Perinteiset kauden avajaisnäyttelyt Pyhtäällä on itelle aina tärkeä korkata, sillä sieltä kaikki alkoi. 😊
Päivä meni nopeasti kaneja assaroidessa ja omatkin pärjäsivät yllättävän hienosti!
Mukana olivat Kettu, Sansa sekä sijoituskanimme Gimli, castorvoittoista tuolla kertaa.
Sansa sai 93,5p joihin olen oikein tyytyväinen, onhan se vasta nelikuinen. Gimli sai jo huimat 94p, joista olen jo todella ylpeä! Kaiken kruunasi Kettu joka repäsi 95p! En olisi sille uskonut noin hienoja pisteitä, mutta niin vain se sai. Vielä yksi 95p puuttuu ja herralle voisi anoa muotovalion arvoa, joten sitä nyt mettästämään! 😀
Tulevana viikonloppuna on Tampereella kaksipäiväiset messunäyttelyt. Sinne mennään hiukan isommalla kokoonpanolla. Vaikka kööri vaihtaakin karvaa, niin kyllä sitä aina ulkolaisten tuomarien mielipiteitä kortille haluaa. Mukaan lähtee Kettu, Sansa, Gimli, Fenris sekä uusin vahvistuksemme Tornado, joka on Tanskaan muuttaneen Pippurin poika!
Ensviikolla on varmasti tuloksia kuultavissa (lupaan 😄), joten palaamisiin. Tulkaa moikkaa Tampereelle! 😉
Koko kesä on meikäläisellä ollut kamalan kiirettä, työppäivät ovat olleet pitkiä ja paljon ollaan tehty 7-päivän työputkia, jolloin vapailla ei ole kauheasti joutanut koneella istumaan saatikka miettimään blogin kirjoittelua. Nyt vietän kummiskin kesälomani toista viikkoa ja pienen hiillostuksen saattelemana otin nyt itteäni niskasta kiinni ja päätin antaa sormien vaeltaa näppäimistöllä.
Tein pientä päivittelyä poikuekansioon, sillä poikueita alkaa olee kertynyt sen verta reippaasti, että järjestin ne vuosilukujen mukaan, niin voi jokainen valita oman mieleisensä luvun mitä vilasta eikä tarvitse enään sitä kamalan pitkää rimpsua ales kelata nähdäkseen uusimpia poikuetietoja.
Alotettasko niistä ikävistä poikueuutisista ensiksi, niin saa sen alta pois. Minua ahdistaa jo valmiiksi tätä kirjoittaessani, mutta pakko tätä asiaa on vain läpi käytävä, sillä itse en ole sellainen kasvattaja joka pysyy asioista hiljaa..
Elikkä siis, Finleyn poikue jota kovasti odotin ollaan otettu pois jalostuskäytöstä. Kolmella poikasella viidestä on ollut neurologisia oireita jotka viittaavat hyvin vahvasti epilepsiaan. Yksi poikasista käytettiin tutkimuksissa ja verikokeet sun muut tulokset olivat puhtaat, joten lääkärin mielestä ainoaksi vaihtoehdoksi jäi perinnöllinen epilepsia. Tuo tarkoitti sitä, että poikuetta ei käytetä jalostukseen. Pikueen uros on lopetettu, samoiten minulle jäänyt poikanen sekä emo - Finley. Muut poikueet oltiin keretty myymään, kun tieto varmistui ja ne jatkavat lemmikkikanin eloa. Tämä on itselleni erittäin kova takaisku ja kyyneleiltäkään ei olla vältytty, sillä taas harpataan taaksepäin jalostussuunnitelmissa, sillä olen yhtäkkiä kolmea valkoista kania köyhempi. Poikueen isä Munkki myöskin lopetettiin, mutta sen lopetus syy oli alunperinkin agressiivisuus eikä epilepsia. Munkilla kävi hormoonit niin pahasti kierroksilla ettei sen hoitamisesta tullut mitään, vaan se puri. Sairaita tai luonnevikaisia kaneja en pyri kiertoon laittamaan, joten ainoa vaihtoehto oli täten myöskin lopetus. Samalla periaatteella Finley myös lopetettiin vaikka lopetus teki kipeää, sillä se oli kiva kani ja olin siihen valtavan summan rahaakin käyttänyt, mutta en tee kanilla mitään joka kantaa epilepsiaa enkä halunnut sen vahingossakaan saavan enää jälkikasvua. Eikä sitä koskaan tiedä, jos se vaikka myöhemmin ois voinut kohtauksiakin saada jolloin uudelle kodillekkaan se ei olisi kiva asia, siksi en sitä kiertoonkaan laittanut. Kasvattajalle, kun kerroin asiasta, niin hän oli sitä mieltä, että vika on mun kaneissa, ettei hänen kaneissaan ole mitään vikaa. 😒 Varsin mielenkiintoista sinänsä, että itekki olen tätä jo muutaman vuoden harrastanut tällä linjalla mitä olen luonut eikä mitään ole näkynyt, mutta heti, kun Finley tuli kuvioihin, niin heti samassa poikueessa 3 oirehtii. Siitäpä jokainen tekemään sitten omat johtopäätöksensä...
Eipä tässä auta, kuin yrittää jatkaa eteenpäin vaikka välillä sitä on alkanut miettimään jaksanko enään tuota valkoisten ss kasvatusta ainaisten takaiskujen takia. Noh, toistaiseksi näillä mennään. Sen jo kyllä tiedän, et jos joskus tulee niin paha takaisku, että täytyisi aloittaa kokonaan alusta, niin en enään aloittaisi valkoista ss, mutta toivottavasti niin ei käy...
Sitten vähän iloisempiin aiheisiin.
Tuosta takaiskusta johtuen meidän Fenris on päässyt nyt sitten urakalla miesten hommiin ja toivottavasti Deltalle sekä Viimalle syntyisi syyspentuja vielä tälle vuoteen. Tarkoitus ei ollut enään tälle vuoteen pentuja teettää, mutta ens vuodelle saadakseni materiaalia on vielä yritettävä saada valkoisia ulos.
Olemme ehtineet myös käymään tässä hiljattain myös yhissä näyttelyissä. Perinteiset kauden avajaisnäyttelyt Pyhtäällä on itelle aina tärkeä korkata, sillä sieltä kaikki alkoi. 😊
Päivä meni nopeasti kaneja assaroidessa ja omatkin pärjäsivät yllättävän hienosti!
Mukana olivat Kettu, Sansa sekä sijoituskanimme Gimli, castorvoittoista tuolla kertaa.
Sansa sai 93,5p joihin olen oikein tyytyväinen, onhan se vasta nelikuinen. Gimli sai jo huimat 94p, joista olen jo todella ylpeä! Kaiken kruunasi Kettu joka repäsi 95p! En olisi sille uskonut noin hienoja pisteitä, mutta niin vain se sai. Vielä yksi 95p puuttuu ja herralle voisi anoa muotovalion arvoa, joten sitä nyt mettästämään! 😀
Tulevana viikonloppuna on Tampereella kaksipäiväiset messunäyttelyt. Sinne mennään hiukan isommalla kokoonpanolla. Vaikka kööri vaihtaakin karvaa, niin kyllä sitä aina ulkolaisten tuomarien mielipiteitä kortille haluaa. Mukaan lähtee Kettu, Sansa, Gimli, Fenris sekä uusin vahvistuksemme Tornado, joka on Tanskaan muuttaneen Pippurin poika!
Ensviikolla on varmasti tuloksia kuultavissa (lupaan 😄), joten palaamisiin. Tulkaa moikkaa Tampereelle! 😉
Kommentit
Lähetä kommentti