Kun aina ei ehdi

Kiirettä on omassa elämässä sen verta pitänyt ettei ole kamalasti ehtinyt tänne blogiin rustailemaan. Myöskin motivaatio kirjoittamiseen on ollut hiukan hakusessa. Pojat kasvoivat luovutusikään ja viikkopostaukset saivat jäädä, ei enään keksinyt mitä niistä kirjoittaisi. :D

Molemmat valkoiset pojat jäivät tosiaan meille. Kukaan ei niistä kysellyt ja näin jälkeenpäin ajateltuna hyvä etteivät kyselleetkään, sillä haluan itse seurata miten nuo tuosta kasvavat.

Pullukalla eli nykyisin tuttavallisemmin Pullalla oli tuossa muutamia viikkoja takaperin vielä ongelmia uusien asioiden omaksumisessa, se pelkäsi ja pelkäsi muuten paljon. Sitä ei tarvinnut viedä, kuin parvekkeelle, niin se panikoi ihan hulluna. Nyt, kun sillä on ikää tullu hiukan lisää, niin se ei ole enään niin hermoheikko ja asustaakin nykyään parvekkeella. Toki minua jännittää miten se esim tulee kestämään näyttelymatkat, pitäisi harjoitella sen kanssa enemmän kopassa kuljetusta, mutta sitä ihminen on mukamas kiireinen, myönnettäköön, että ei sitä työpäivien jälkeen kamalasti houkuta mennä kuljettelemaan kania kopassa pitkin pihoja..
Meillä on systerin koiraki ollu tässä hoidossa, niin siinäkin on tullut hyvää siedätystä uusiin ääniin ja hajuihin. Olen kummiskin toiveikkaalla mielellä Pullan suhteen, se on reipastunut ihan hirveästi siitä mitä se pienempänä oli!

Pirpanasta, nykyisin Pippurista on taas kasvanut hirviö. :D Sillä taitaa murkkuikä painaa päälle, sillä se on ruvennut puolustamaan häkkiä siihen malliin, että puree, oikeasti puree. Saan sen kanin nostaa sieltä kahdet hansikkaat kädessä, koska se oikeasti käy kiinni, ei olisi ollut mikään perheen ihanne sijoituskani..
Murkkuikä onneksi menee kaikilla jossai vaiheessa ohi ja niin odotan, että myöskin Pippurin häkinpuolustelu loppuu joskus. Vapaanaollessaan se ei pure, on iloinen oma rallitteleva itsensä. Mistäkö veikkaan, että murkku painaa vaikka nämä ovat vielä näin nuoria? No, siitä, että molemmilla pojilla näkyy pienet herneet jalkovälissä, eli niillä alkaa pallit kasvamaan. :D Jouduinkin erottamaan ne tuossa muutama viikko sitten, kun alkoivat tappelemaan. Varsin nuorina aloittivat tuonkin homman..jotkut ne voi pitää poikie puolvuotiaiksi asti yhdessä, mutta mie jouduin erottelee 10-viikkoisia kakaroita. XD Mun tuuria..

Nyt molemmat asuvat parvekkeella omissa häkeissään.


Pulla vasemmalla ja Pippuri oikealla. Eikös niistä olekkin kasvanut komeita?! Niiden turkki on aivan eri luokkaa, kuin mitä mulla on aikaisempien pentujen kanssa ollut. Vaikka näillä on vauvakarva vielä, niin se on pehmeä! Aikaisemmin on meidän poikasilla ollut aina karhea vauvakarva, mutta näillä se on oikeasti pehmeä, en malta odottaa millainen niiden aikuisturkista tulee! ^^

P.S Punnitsin Varjon eilen ja se painoi melkein 1700g. :) Hiljalleen herra alkaa saada omaa painoa takaisin (jos muistatte edellisestä postauksesta, kun kerroin hänen suolistolamasta) ja päästään ehkä sittenkin vielä näyttelyissäkin käymään. ^^ Herralla on kaikki ollut hyvin siitä lähtien, kun otin sen ulkoa sisälle, ruoka uppoaa ja sitä rataa, toivottavasti tämä meno jatkuu. :)


Kommentit

Suositut tekstit