Pääsiäispupuja!

Viime sunnuntaina, ensimmäisenä pääsiäispäivänä kuukauden (tarkemmin 32pv) odotus päättyi, sillä Viima synnytti 2-pikkuruista nakkia! Emo ja poikaset voivat hyvin. :)

Odotusaika oli varsin mielenkiintoista aikaa, sillä välillä olin jopa siinä pelossa, että Viima ei olisi tiineenä. Kuukauden päivät kuluivat ja Viima paisui paisumistaan. Sen puolesta olin jo varma sen tiineydestä samaan aikaan, kun pelottelin itseäni erilaisilla nettiteksteillä, kuinka joidenkin naaraat ovat paisuneet, tehneet pesää ja sitten olleetkin tyhjiä. :D Viimalla myös käytöksen muutos hiukan vahvisti epäilyksiäni. Se oli tavallista ystävällisempi ja se makoili todella paljon, välillä kaivoi mökissään, mutta lepäsi todella paljon.

Muutamia päiviä ennen synnytystä se teki pientä oljenkantoa hänelle varta vasten ostettuun puiseen pesämökkiin. Sitten paria päivää ennen synnytystä se vaihtoikin paikkaa ja teki pesän pienemmän, häkin mukana tulleen tason alle, josta päätöksestä en niin tyytyväinen ollut, sillä sieltä on vaikeampi tarkistaa pesää. Annoin sen kummiskin sinne tehdä, mikä tahansa muu kelpaisi minulle loppupeleissä paitsi vessa. Pariksi päiväksi Viima asettui rauhoittumaan, söi ja makoili normaaliin tapaan ja pesä pysyi koskemattomana. Sitten sunnuntaina, kun tulin töistä kotiin, näin ison kasan karvaa sen pienen harmaan möksän edustalla, sydämeni jätti pari lyöntiä välistä.

Samaan aikaan olin innoissani ja samaan aikaan valtasi myöskin kauhu, sillä aina on mahdollista, että emä olisi joko tappanut tai syönyt poikaset, tai sitten ei olisi vain syntynyt mitään. Pelko haihtui sen siliän tien, kun kurkkasin harmaan möksän alle, siellä oli todella komea pesä täynnä karvaa ja kaksi pikkuruista pinkkiä elävää nakkia! Pakahduin ilosta! ^^

Viima sai heti palkinnoksi paljon kehuja ja porkkanaa popsittavaksi vaikkei se toki moisesta mitään tajuakkaan, olihan se toki tyytyväinen saamastaan herkusta vaikkei sitä palkinnoksi osaakkaan yhdistää. :D

Itsellekin iski helpotus, että kaikki oli mennyt hyvin. Viima oli ilmeisesti juuri synnyttänyt, olin kotona jälkeen 23.00 ja pesässä oli verta ja poikasetkin oli vielä verestä hiukan nahkeita, pääsiäisvauvoja!

Omat laskelmat pitivät siis täten paikkansa ja Viima synnytti vrk 32, kuten kaikki muutkin naaraani ovat tähän mennessä synnyttäneet. Itsellä alkoi jo epätoivokin iskeä, mutta näköjään suotta. :D

Kyllä tuo neiti hiukan paisui kuukauden aikana. Viimeisillä päivillä olin huomaavinani jopa muutaman potkun mahassa.

Aikalailla tuollainen näky minua odotti, kun tulin töistä kotiin: kasa karvoja ympäri ämpäri.

Siinä itse pesä. Ensikertalaiseksi Viima on tehdy kyllä täyden kympin pesän. Karvat se oli nyppinyt näemmä juuri ennen synnytystä, sillä niitä se ei harjoituspesiin ollut ollenkaan viitsinyt vaivautua repimään.

Itse mamma karvanrepimispuuhissa. Välillä mietin miten ihmeessä se tuonne tason alle mahtuu, mutta kyllä se vain sinne menee. Ehkäpä se on sitten luonnollisempi? Onhan se varmasti pimeämpi ja tiiviimpi mitä se iso hieno ja kallis möksä olisi ollut. :D Joka kerta, kun käyn tarkistamassa pesää, niin Viima käy repimässä sinne uutta karvaa, välillä se ihan, kuin vartoiskin pesää, sillä se todella usein makaa sen vieressä mitä ei ole muutoin koskaan tehnyt. Hienosti neiti antaa minun kummiskin pesää tutkia ja poikasetkin on muistanut ruokkia. Eilen illalla sieltä kuuluikin söpö mässytys. <3

Ja tuommoisia sieltä sitten tulla tupsahti kaksin kappalein, pinkkejä! Valkoisia oletettavasti siis, juuri niitä mitä eniten halusin! Jos nuo ovat vielä sinisilmäisiä kuten epäilen, niin sitten on kyllä todella hyvä tuuri käynyt, sillä sinisilmäisiin valkoisiin kahden x-kirjavan yhdistelmästä on vain 25% mahdollisuus. Ainakin tuo silmien tummuus antaisi osviittaa siniseen, mutta sen näkee sitten parin viikon päästä, kun alkavat availemaan silmiänsä. Minulle se on ihan sama kumpaa sukupuolta ovat, jätän silti toisen vähintään kotiin. Yhdelle naaraalle ois jo varma koti tiedossa ja ihan sen mahdollisen ostajan takia jo toivon, että toinen noista olisi se naaras. Niin mukavalle ihmiselle se olisi menossa ja hän on odottanut koko kevään Viiman pentuja ja kanssani yhdessä asioita jännännyt. :D Aika näyttää mitä näistä kasvaa, toivottavasti selviävät hengissä, sillä pari ekaa viikkoa on aina ne kriittisimmät, jos emo päättääkin olla huolehtimatta poikasista ennen, kuin ne alkaa kiinteää syömään, silloin ne eivät yleensä taho selviytyä, sillä maidonkorvikkeilla harva kaninpoika selviää. Ainakin nyt alku on ollut loistava ja toivottavasti pysyykin samana. Viima ollut tähän mennessä loisto emo!