Sterilisaatiot
Eilen oli se suuri päivä, kun koitti vihdoin ja viimein Suikan ja Sakuran sterilisaatiot. Alkoi nimittäin totaalisesti kyllästyttää molempien neitien jatkuva kaivelu ja pesien teko. :D
Leikkausaikaa oltiin varattu Hyvinkään Animukseen missä meitä odotti hyvä ja asiantunteva palvelu, henkilökunta oli oikein mukavaa ja heti ensitapaamisesta lähtien jäi hoitajista luottavainen kuva. :)
Operaatioaikaa oltiin vararattu kello kahdeksi päivälle ja saavuimmekin melkein viimetipassa sillä ruuhka keskustassa yllätti ja viivytti menoamme. Ehdimme juuri tasaksi, lääkärikään ei ollut vielä saapunut, joten onneksi emme olleet ainoat myöhästelijät. Hetken odoteltuamme ja käytyämme tiedot läpi pääsimme toimenpidehuoneeseen jossa aloitettiin kanien punnitukset. Punnitusten jälkeen annettiin Sakuralle rauhoitus. Kotvasen odoteltua sille annettiin sitten nukutus josta neidin tie kävi kohti leikkaussalia. Suikalle ei vielä mitään lääkettä annettu, sillä hänen vuoronsa oli vasta Sakuran jälkeen. Me saatiin sit muutamaksi tunniksi mennä kiertelemään vieressä sijaitsevaan kauppakeskukseen.
Tovin kierreltyämme tuli aika hakea kanit ja lähteä kotia kohti. Sakura oli jo hereillä luonnollisesti oltuaan vuorossa ensimmäisenä ja saada herätä pidempään. Suika sen sijaan oli vielä ihan tokkurassa, ei edes jalat vielä kantaneet. Matkamme kotiin sujui hyvin ja jouhevasti, sillä matkaa oli vain sen 17-km.
Kotona onkin sitten aika kulunut kaneja seuratessa. Pitkään yöhön asti Suika oli todella veto veks, Sakura sen sijaan oli pirteämpi. Molemmat kummiskin söi voikukanlehtiä mikä oli hyvä merkki. Tänään ei ole ruoka kamalasti maittanut ja papanaa ei ole vuorokauden sisään vielä näkynyt. Vielä seuraan hetken ja täytyy alkaa olemaan kohta lääkäriin yhteydessä, jos ei ala papanoita tulemaan. Ekat kipulääkitykset tältäpäivältä annettu ja kohta on vuorossa suolen toimintaa edistävä lääke, joten vielä heti en ole lääkäreille soittamassa. Castielilläkin meni tovi, että alkoi ruoka maistumaan ja papanaa tulemaan, joten heti en huolestu. Haavat eivät onneksi näytä kaneja kiinnostavan, mikä helpotus! Olin jo haavapuvutkin valmiiksi ostanut, kun olin varautunut, että noihan repii ne tikit, mutta toistaiseksi ei vielä mitään. Saapi nähdä miten tämä tästä etenee. Toivottavasti parempaan...
Leikkausaikaa oltiin varattu Hyvinkään Animukseen missä meitä odotti hyvä ja asiantunteva palvelu, henkilökunta oli oikein mukavaa ja heti ensitapaamisesta lähtien jäi hoitajista luottavainen kuva. :)
Operaatioaikaa oltiin vararattu kello kahdeksi päivälle ja saavuimmekin melkein viimetipassa sillä ruuhka keskustassa yllätti ja viivytti menoamme. Ehdimme juuri tasaksi, lääkärikään ei ollut vielä saapunut, joten onneksi emme olleet ainoat myöhästelijät. Hetken odoteltuamme ja käytyämme tiedot läpi pääsimme toimenpidehuoneeseen jossa aloitettiin kanien punnitukset. Punnitusten jälkeen annettiin Sakuralle rauhoitus. Kotvasen odoteltua sille annettiin sitten nukutus josta neidin tie kävi kohti leikkaussalia. Suikalle ei vielä mitään lääkettä annettu, sillä hänen vuoronsa oli vasta Sakuran jälkeen. Me saatiin sit muutamaksi tunniksi mennä kiertelemään vieressä sijaitsevaan kauppakeskukseen.
Tovin kierreltyämme tuli aika hakea kanit ja lähteä kotia kohti. Sakura oli jo hereillä luonnollisesti oltuaan vuorossa ensimmäisenä ja saada herätä pidempään. Suika sen sijaan oli vielä ihan tokkurassa, ei edes jalat vielä kantaneet. Matkamme kotiin sujui hyvin ja jouhevasti, sillä matkaa oli vain sen 17-km.
Kotona onkin sitten aika kulunut kaneja seuratessa. Pitkään yöhön asti Suika oli todella veto veks, Sakura sen sijaan oli pirteämpi. Molemmat kummiskin söi voikukanlehtiä mikä oli hyvä merkki. Tänään ei ole ruoka kamalasti maittanut ja papanaa ei ole vuorokauden sisään vielä näkynyt. Vielä seuraan hetken ja täytyy alkaa olemaan kohta lääkäriin yhteydessä, jos ei ala papanoita tulemaan. Ekat kipulääkitykset tältäpäivältä annettu ja kohta on vuorossa suolen toimintaa edistävä lääke, joten vielä heti en ole lääkäreille soittamassa. Castielilläkin meni tovi, että alkoi ruoka maistumaan ja papanaa tulemaan, joten heti en huolestu. Haavat eivät onneksi näytä kaneja kiinnostavan, mikä helpotus! Olin jo haavapuvutkin valmiiksi ostanut, kun olin varautunut, että noihan repii ne tikit, mutta toistaiseksi ei vielä mitään. Saapi nähdä miten tämä tästä etenee. Toivottavasti parempaan...
Pikku potilaat heräilemässä. Suika on niin reppana. <3
Kommentit
Lähetä kommentti