6 - Viikkoa ja nimien julistus!

Pikkuiset pulleropallerot ovat saavuttaneet ruhtinaalliset 6 - viikon iän! Viime sunnuntaina kävi pari kasvattajatuttuani varmistamassa poikasten sukupuolet ja arvaukseni osui oikeaan: 1 - uros ja 5 - naarasta. :) Samalla kasvattajat tutkivat poikasia ja antoivat mielipiteitä poikasista ketkä kannattaa jättää kotiin ja miksi. Nassikat saivat myös molempiin korviinsa tatuoinnit emä mukaan lukien, koska sen tatuointi oli pois kulunut. Kukaan kaneista ei inahtanutkaan, ei edes katraan ainoa herra. Yleensä herkkänahkaisemmat pojat aina huutaa, mut tämä miehen alku taitaakin olla kovempaa tekoa? ;)

Aloitetaan nimistä. Pennuille halusin teeman mukaisen nimen, koska yksinkertaisesti milteinpä inhoan sitä, kun kaikki antavat kasvattajanimesä aakkosittain (A-pentue, B-pentue jne). Se on ehkä se helpoin tapa edetä, mut ite pidän teemoista ja siirryn aakkosiin vasta sitten, kun teemaideat loppuvat päästä. :D Teemana toimi tällä kertaa Hedelmät japaniksi.

Nimet:

Momo (persikka): Luonnonisabella tyttö
Anzu (aprikoosi): Castor tyttö
Ume (luumu): Luonnonsininen tyttö
Ringo (omena): Luonnonsininen poika
Suika (vesimeloni): Luonnonsininen tyttö
Sakurambo (kirsikka): Castor tyttö

Tosiaan, tollaiset nimet tuli. ^^ Pitkään siinä menikin teemaa miettiessä. Halusin lyhyet, suht helposti lausuttavat. Sitten, kun saa jossakin vaihees ulkomuototasoisempaa väriä ulos, niin kasvattinimetkin vaikeutuu. ;)

Kotiin jäävät poikasetkin on nyt mietitty. Niitä jää kaikenkaikkiaan 3-kpl: Sakurambo (jota mies kutsuu jo Ramboksi ja minä itse Sakuraksi), Momo ja Suika. Anzu, Ume ja Ringo etsivät omia rakastavia koteja. ;)

Miksi juuri nuo kolme?

Tässä on siis Momo. Momo jää kotiin sen takia, koska sillä on parhain turkki. Se on kaikista tiivein ja lyhin, joka on tietenkin tärkeää jalostusta ajatellen. Kasvattajat muuten tunnistivat sen värin sitten lopulta luonnonisabellaksi, koska sillä on ihan pieni häivähdys sinertävyyttä silmissä, jota en ite ollut huomannut. Harjaantuneemmat silmät näki mistä ja miten katsoa. ;) Kuvissahan nuo ovat mukamas ilmiselvästi ruskeat, mutta oikeessa valossa livenä se sinertävyys hieman paistaa esiin. Momo:n nimi oli ensimmäinen nimi jonka keksin, olin jo hetken aprikoinut tota nimeä ja tunne oli, et tota olisi kiva kutsua Momoksi, sen ympärille aloin sitten kasaamaan teemaa. Momo on kaikista aktiivisin yksilö koko porukasta joka aiheuttaa emännälle toisinaan harmaita hiuksia, kun pitäisi väännellä ja käännellä. Saa nähä mitä tulevaisuudessa kynsienleikkuusta tulee. ;)

Tämä on Suika. Tämä nimi vain kolahti, kun se sana tuli netissä vastaan, pakko oli teemaan tunkea mukaan, kivan erikoinen. ^^ Suikan syy jäädä kotiin on se, koska sen turkki on kaikista pehmein ja parhain luonne. Vaikka sen turkki on poikueen pisin, mutta asiantuntijat olivat vahvasti sitä mieltä, että se kyllä tiivistyy ja tulee paremmaksi. Luonteeltaan tämä neiti on aina syliin hyppäämässä ja ensimmäinen morjenstamaan tulossa. Täydellinen vastakohta isäänsä verrattuna, joka on iso plussa jalostusta ajatellen, korjaa luonteessa isänsä vikoja. Suika on ollut myös kaikista helpoin käsiteltävä, se aluksi saattaa pistää hieman vastaan, mutta nopeasti tyytyy kohtaloonsa "okei, tee mitä haluat", täydellinen tapaus. :D

Viimeinen kotiin jäätävistä on Sakurambo. Olen jo saanut kuulla ettei hänen nimensä sovi teemaan siksi, koska se on liian pitkä. :D Itseäni se nimenomaan kiehtoo (enkä kyl parempaakaan löytänyt) ja lyhyempiä kutsumanimiä sille on jo keksittykkin, itse kutsun sitä Sakuraksi (joka tarkoittaa japaniksi myös kirsikankukkaa) ja avomies Ramboksi. Sakuran ja Suikan välillä kasvattajat aprikoivat todella pitkään kumpi kannattaisi jättää kotiin. Päätös oli kuulemma niin vaikea, etteivät osanneet sanoa kumpaa jompaa, vaan ehdottivat molempia jääväksi ja kattomaan mitä niistä kasvaa. Neuvosta otin vaarin. ^^ Sakuralla on hyvin lyhyt ja tiivis turkki (ei voita silti Momoa) ja on semi rauhallinen Suikan tavoin, nämä oli syyt kotiinjäämiselle. Käsiteltäessä temperamentti tulee esiin äitinsä tavoin, mut pikkurexit nyt yleensä muutenkin tuppaavat olemaan hieman temperamenttisiä, varsinkin käsiteltäessä. :D Näillä kaikilla kolmella on kuulemma myös todella kiva rakenne jotka edes auttoivat valintaa kotiin jäämiselle.

Kasvattajat kaikenkaikkiaan kehuivat poikuetta kokonaisuudessaan. Väriskaalan jakautuminen on kuulemma loistava ja turkkien laaduissa oli ihan hyviä alkuja. Enemmän ja vähemmän kaikilla vielä karheutta, mut toivonmukaan alkaisi vielä siliämäänkin, kun pentukarva vaihtuu. Näiden turkit kuulemma olivat todella laadukkaat verrattuna joihinkin isojen rexien pentuihin mitä he olivat  tänä kesänä joillakin nähneet. ;) 

Tässä alhaalla myytävät poikaset: kaikki vielä vapaana.

Ringo, poikueen ainut uros. Ringo on semi rauhallinen kaveri, toki vilkkautta löytyy pentumaiseen tapaan, mut on paljon rauhallisempi verrattuna Momoon ja castirin värisiin sisaruksiinsa. Tämäkin herra kiipeilee mielellään sylissä. Käsitellä antaa vaihtelevasti, välillä antaa niin nätisti ja välillä ei millään malttaisi paikallaan pysyä. ^^

Anzu. Pikkuinen temperamenttinen lyyli joka olisi aina menossa. Sisarusten tapaan ystävällinen, mut ei kakaramaiseen tapaan paikallaan pysy. ^^

Ume, alusta asti isoin tytsi ollut koko katraassa, kunnes veljensä tuli ja tasoitti tilit. ^^ Ystävällinen luonne joka on kanssa menossa tutkimaan uusia asioita. Hauska lyyli. :)

Tänään myös ilmoitin kaneja ens kuun alussa järjestettävään Pyhtään näyttelyyn. Sinne lähetään nyt sitten Cassin, Momon, Sakurambon ja suikan kanssa. ^^ Valitettavasti perheen ainut ulkomuototasoinen kani: Frosty joutuu jäämään kotiin, koska sillä on vieläkin karvanvaihto pahasti kesken. Nyt mennään sit tällä kertaa puhtaasti Petteilemään. Poikasille tämä onkin ensimmäinen näyttely kuten se oli Cassille viime vuonna, jos ei lasketa sitä Punaisen Pallon epävirallista vieläkin epävirallisempaa näyttelyä. :D Kakaroilla tulee juuri se minimi-ikä 2-kk täyteen ja pääsevät täten kisaamaan baby-luokassa. Saa nähä tuleeko siihen luokkaan muita osallistujia vai kisailevatko siskokset keskenään. ;)

Ens kuuta odotellessa siis!