Ravintola Obelix
Hyvinkäällä sijaitsee ravintola nimeltä Obelix. Olin kuullut tästä kyseisestä paikasta paljon hyvää kavereiltani ja sitä piti päästä testaamaan. Tossa viikolla sitten tulikin käytyä erään tuttavan kanssa testaamassa pitävätkö huhupuheet paikkansa.
Ravintolan sijainti on aika otollisella paikalla, mut sen itsensä mainostaminen kyllä hukkuu katukuvaan. Punainen tiilitalo jonka edustalla ravintolan nimi könöttää mustalla tekstityksellä, helposti häviää katukuvaan, onneksi oltiin otettu ennakolta selvää missä se sijaitsee, koska ei sitä olisi hogannut omalta paikaltaan. :D
Ravintolan piha oli mukavan kodikkaan näköinen, jossa varmasti mielellään viettää kesäisiä hellepäiviä. Nyt se oli tupaten tyhjä johtuen varmaankin kylmän koleasta säästä. Sisäpuoli oli kanssa kodikkaan oloinen. Ravintola oli kahdella tasolla jaoteltu ja meille oltiin pöytä varattu alemmasta tasosta. Paikka oli hyvin hiljaisen oloinen, ei suosittu? Vai liekö johtunee siitä, et lounasaika oli päättymässä ja oli arki? Eniveis, oli mukava olla siellä kaikessa rauhassa lukuunottamatta (nyt päästään ensimmäisen valittamisen aiheeseen) metelöivää henkilökuntaa, joiden puheensorinat kuulu sieltä ylätasolta ja köökistä aina meille sinne alatasolle asti. Melkein jo huusinkin heille, et pitäisivät sen tur*ansa kiinni, mut päätettiin nyt kestää se metakka.
Ruokia ei päästy hetkeen tilaamaan, koska lounasaikaa oli jälellä about 20-min, listoi toki saatii ihmetellä, mut alkuruokaa sai tovin venata. Ihmettelen miksi he ottivat varauksen klo:14 jota ehdotimme, jos ala-carttea saa vasta 14.30? Olisivat suoraan ehdottaneet, et käykö puoltuntii myöhemmin. Mielestäni tossa ei oikein oltu ajateltu loppuun asti asiakkaan kannalta. Ei mitään järkeä ottaa varausta puoltatuntii ennen, jos ei ruokaa sitten saa, hassua. :D
Alkuruuaksi tilasin Tiristettyjä tiikeriravunpyrstöjä. En ollut ennen maistanut tiikerirapua ja pakkohan sitä oli testaamaan päästä. Ravut olivat maukkaita, ehkä päivän paras annos, koska siitä se alamäki sitten lähti...
Pääruuaksi tilasin Juustomestarin härkää, härkää tuttuun tapaan. :P Annos sisälsi naudan sisäfileenpihvin, vuohenjuustoa, paahdettuja vihanneksia, lohkoperunoita ja punaviinikastiketta. Semi nopeasti saatiin annokset joka tietenkin aina plussaa nälkäsille asiakkaille. Annos oli mielestäni keskinkertainen, pisteitä laski roimasti se, että pihvi tuli meediumina vaikka pyysin sen raakana. Omaan jakeluun ei mene se, et miten pihvin saa liika kypsäksi, jos asiakas pyytää sen raakana? :D
Ite, kun tosiaan tykkään melkein verta tihkuvasta pihvistä, vain pinnat kii ja a'vot! Suostuin syömään pihvin sit sellaisenaan, ei sitä tohinnu palauttaa vaikka olis ehkä pitänyt. Annos oli tuhti eikä jaksanu kaikkea syödä, kun piti tilaa jättää jälkiruualle. ^^'
Jälkiruuaksi tilasin kaverini kanssa valkosuklaapannacotan mustikkakompotilla. Jälkiruoka oli vielä isompi floppi mitä pääruoka oli. Kaverini ei pystynyt sitä edes syömään. Itse söin, mutta vähän nihkein hampain, sillä jälkiruoka maistui ihan jääkaapille. Tästä jo piti palautetta antaa tarjoilijalle. Tajoilija toki ystävällisesti pahoitteli ja kertoi keskustelleensa henkilökunnan kanssa, et olisivat jälkiruuat tuoreita ja, että päiväyksiä tuotteissa vielä oli. Olivat varmaan, juu, mutta säilytys ei ole tainnut olla sitä huippuluokkaa, koska se jääkaapinmaku oli päässyt imeytymään? Vaikka tuote olisi kuinka tuore, niin kyl siihen vain se jääkaapin maku tarttuu, jos se siel liian pitkään seisoo taikka on huonosti suojattu. Tämän tarjoilijalle mainitsin eikä se enään mitään lähtenyt kieltämäänkään, vaan hyvitti tapahtuneen ettei tarvinnut maksaa jälkiruokia. Eli joku viba siel on käynyt jota ei asiakkaalle tietenkään kehata kertoa, ymmärrettävää. Olen itekki asiakaspalvelualalla ja perseennuolentaahan se valtaosaksi asiakkaille tuppaa olemaan, et saadaan ne tyytyväisiksi. ^^
Pettynyt olo tosiaan jäi paikasta, koska ei ollut mielestäni kehujensa arvoinen. Ystävällinen asiakaspalvelu ja kodikas mesta, mut siihen se jäi. Ruokaa en voi kehua. Enpä taida sinne oma-aloitteisesti enään mennä. Toki, jos joku sinne pyytää, niin uskallan toki koklata toistekkin, mutta enpä muuten taida sinne enää ehotella. Amarillossa (joka kummiskin on enemmän pikaruokalamaisempi) sain sata kertaa paremman pippuripihvin (sisäfileetä sekin) joka oli niin täydellinen, et vesi oikein herahti kielelle. :P Nooh, aina ei voi onnistua. Sellainen oli Obelixin tarina. Alla muutamia kuvia, jotka kyl on näyttäviä (annokset siis), mutta monikakku päältä kaunis pätee täs kohtaa sanoma.
Ravintolan sijainti on aika otollisella paikalla, mut sen itsensä mainostaminen kyllä hukkuu katukuvaan. Punainen tiilitalo jonka edustalla ravintolan nimi könöttää mustalla tekstityksellä, helposti häviää katukuvaan, onneksi oltiin otettu ennakolta selvää missä se sijaitsee, koska ei sitä olisi hogannut omalta paikaltaan. :D
Ravintolan piha oli mukavan kodikkaan näköinen, jossa varmasti mielellään viettää kesäisiä hellepäiviä. Nyt se oli tupaten tyhjä johtuen varmaankin kylmän koleasta säästä. Sisäpuoli oli kanssa kodikkaan oloinen. Ravintola oli kahdella tasolla jaoteltu ja meille oltiin pöytä varattu alemmasta tasosta. Paikka oli hyvin hiljaisen oloinen, ei suosittu? Vai liekö johtunee siitä, et lounasaika oli päättymässä ja oli arki? Eniveis, oli mukava olla siellä kaikessa rauhassa lukuunottamatta (nyt päästään ensimmäisen valittamisen aiheeseen) metelöivää henkilökuntaa, joiden puheensorinat kuulu sieltä ylätasolta ja köökistä aina meille sinne alatasolle asti. Melkein jo huusinkin heille, et pitäisivät sen tur*ansa kiinni, mut päätettiin nyt kestää se metakka.
Ruokia ei päästy hetkeen tilaamaan, koska lounasaikaa oli jälellä about 20-min, listoi toki saatii ihmetellä, mut alkuruokaa sai tovin venata. Ihmettelen miksi he ottivat varauksen klo:14 jota ehdotimme, jos ala-carttea saa vasta 14.30? Olisivat suoraan ehdottaneet, et käykö puoltuntii myöhemmin. Mielestäni tossa ei oikein oltu ajateltu loppuun asti asiakkaan kannalta. Ei mitään järkeä ottaa varausta puoltatuntii ennen, jos ei ruokaa sitten saa, hassua. :D
Alkuruuaksi tilasin Tiristettyjä tiikeriravunpyrstöjä. En ollut ennen maistanut tiikerirapua ja pakkohan sitä oli testaamaan päästä. Ravut olivat maukkaita, ehkä päivän paras annos, koska siitä se alamäki sitten lähti...
Pääruuaksi tilasin Juustomestarin härkää, härkää tuttuun tapaan. :P Annos sisälsi naudan sisäfileenpihvin, vuohenjuustoa, paahdettuja vihanneksia, lohkoperunoita ja punaviinikastiketta. Semi nopeasti saatiin annokset joka tietenkin aina plussaa nälkäsille asiakkaille. Annos oli mielestäni keskinkertainen, pisteitä laski roimasti se, että pihvi tuli meediumina vaikka pyysin sen raakana. Omaan jakeluun ei mene se, et miten pihvin saa liika kypsäksi, jos asiakas pyytää sen raakana? :D
Ite, kun tosiaan tykkään melkein verta tihkuvasta pihvistä, vain pinnat kii ja a'vot! Suostuin syömään pihvin sit sellaisenaan, ei sitä tohinnu palauttaa vaikka olis ehkä pitänyt. Annos oli tuhti eikä jaksanu kaikkea syödä, kun piti tilaa jättää jälkiruualle. ^^'
Jälkiruuaksi tilasin kaverini kanssa valkosuklaapannacotan mustikkakompotilla. Jälkiruoka oli vielä isompi floppi mitä pääruoka oli. Kaverini ei pystynyt sitä edes syömään. Itse söin, mutta vähän nihkein hampain, sillä jälkiruoka maistui ihan jääkaapille. Tästä jo piti palautetta antaa tarjoilijalle. Tajoilija toki ystävällisesti pahoitteli ja kertoi keskustelleensa henkilökunnan kanssa, et olisivat jälkiruuat tuoreita ja, että päiväyksiä tuotteissa vielä oli. Olivat varmaan, juu, mutta säilytys ei ole tainnut olla sitä huippuluokkaa, koska se jääkaapinmaku oli päässyt imeytymään? Vaikka tuote olisi kuinka tuore, niin kyl siihen vain se jääkaapin maku tarttuu, jos se siel liian pitkään seisoo taikka on huonosti suojattu. Tämän tarjoilijalle mainitsin eikä se enään mitään lähtenyt kieltämäänkään, vaan hyvitti tapahtuneen ettei tarvinnut maksaa jälkiruokia. Eli joku viba siel on käynyt jota ei asiakkaalle tietenkään kehata kertoa, ymmärrettävää. Olen itekki asiakaspalvelualalla ja perseennuolentaahan se valtaosaksi asiakkaille tuppaa olemaan, et saadaan ne tyytyväisiksi. ^^
Pettynyt olo tosiaan jäi paikasta, koska ei ollut mielestäni kehujensa arvoinen. Ystävällinen asiakaspalvelu ja kodikas mesta, mut siihen se jäi. Ruokaa en voi kehua. Enpä taida sinne oma-aloitteisesti enään mennä. Toki, jos joku sinne pyytää, niin uskallan toki koklata toistekkin, mutta enpä muuten taida sinne enää ehotella. Amarillossa (joka kummiskin on enemmän pikaruokalamaisempi) sain sata kertaa paremman pippuripihvin (sisäfileetä sekin) joka oli niin täydellinen, et vesi oikein herahti kielelle. :P Nooh, aina ei voi onnistua. Sellainen oli Obelixin tarina. Alla muutamia kuvia, jotka kyl on näyttäviä (annokset siis), mutta monikakku päältä kaunis pätee täs kohtaa sanoma.
Kommentit
Lähetä kommentti