Ollaan elossa

Pitkään aikaan ei ole tullut kirjoiteltua. On niin perus arkea tämä meidän elämä, ettei vain keksi mitään mainittavaa. :D Toki tos viimeviikol tapahtui pieni acksidentti, josta on pitäny jo viikon kirjoittaa, mut eipä ole saanut sitäkään aikaiseksi, anteeksi. ^^'

Elikkäs, viimeviikon perjantaina otti Mästi ja Pärtsi yhteen. Lähes joka päivä ne ottaa enemmän tai vähemmän matsia, mut ennen ei ole ollut noin raju. Hirvee rääkäsy kävi veskissä ja menin katsomaan mikä sai Mistyn huutamaan noin, Pärtsin tietenkin komensin eka pois, koska herralla on tapana mennä ärsyttäämään Mistyä. Noh, huomasin heti, että mistyn silmä ei ollut kondiksessa. Se vuoti vettä, kuin seula ja siristeli sitä. Huomasin myös, että siinä oli jonkinlainen kalvo miltein irti ja äkkiä soitto eläinlääkärille. Tunnin päähän saatiikin onneksi aika. En kerennyt ees aamiaista syömään, koska olin juuri herännyt. Äkkiä vaatetta päälle ja pika pikaa junalle. :D

Tunnin päästä tosiaan oltiin jo lääkärin vastaanotolla. Eläinlääkäri oli tyytyväinen, että olin toiminut nopeasti enkä jäänyt vitkastelemaan. Mistyn silmä tosiaan oli huonossa kunnossa. Se värjättii sellaisella ihme vihreellä aineella jonka nimeä en muista, mut naarmuja kummiskin sillä haettiin. Siellä sitten näkyikin mukavan kokoinen skraidu ja sarveiskalvo tosiaan oli vaurioitunut. Se oli kovasti turvonnut ja kipeä, siksi se oli sellainen ihme harmaan värinen läntti. Neiti sai kipulääkepistoksen ja viikon antibiootti ja kipulääkekuurin. Kovasti neitiä tuntui jännittävän, kun pöydällä vapisi, mutta samaan aikaan hoitaja tätiä puski ja osoitti oman tervehdyksensä, pieni hölmö raasu. ^^'

Kotona sitten alkoikin alituinen vahtiminen ettei Pärtsi yhtään pääsis Mistyä kiusaamaan, että silmä rauhassa paranisi. Tavallista useammin herra tosiaan yritti mennä kiusaamaan ja sai koko ajan olla kieltämässä. Antibioottia sai olla antamas 1-2h välein, miten vain suinkin joutas ja kipulääkettä 3 kertaa päiväs. Se oli jarkuvaa tippaa silmään, josta Mästikkä ei luonnollisesti pitänyt. Neiti oli muutamat ekat päivät aika apaattinen, viihtyi omissa oloissaan. Pärtsihän sen huomasi ja aina yritti tilaisuutta käyttää hyväkseen härnäämällä, mut sain onneksi aina estettyä nahistelut.

Viikon päästä, eli täs torstaina mentiin kontrolliin. Silmä oli hienosti lähtenyt parantumaan. Haava oli lähes tyystin silmästä kadonnut, mutta se valkoinen läntti saattaa silmään jäädä arpeutumisen takia. Hyväl lykyl se ajan saatos häviää, mut saattaa myös tosiaan jäädä arpi silmään, jännää. :O

Viikon antibioottikuuria vielä varmuudeksi käskettiin jatkamaan. Kipulääkettä enään ei tarvitse antaa ja tota antibioottiakin jo sen 2-3 kertaa päiväs. Olihan siinä muisteltavaa, et milloin sen tipan annoinkaan, kun useammin piti. Nyt onneksi Misty on oma itsensä, hakee toisinaan seuraa ja kommentoi tekemisiä. Pärtsi taas normaaliin tapaa härnää, mut nykyään puutun tilanteisiin heti, jos pienikin Mistyn murina kuuluu, ei pärtsi Mistyä muuten usko ja kohta taas tapellaan. Alkanu Pärtsi tosiaan oppimaan, et, jos mamma rääkäsee, niin paikalta liuetaan kyl hivenen äkkiä. :D

Että sellaista tällä kertaa. Aina sattuu ja tapahtuu ja, jos ei tapahu, niin ainakin sattuu. XD

Tässä vielä kuvia Mistystä oudon silmänsä kera. :/



Mörkö yrittää piristää toipilasta. :)

Kommentit

Suositut tekstit