8-viikkoa tuli täyteen!
Niin se aika vain hurahti. Poikaset ovat nyt 8-viikon ikäisiä. Olisivat periaatteessa valmiita muuttamaan uusiin koteihin, jos sellaisia niille olisi tarjolla. Kun ei ole, niin saavat sekoilla ja rällästää täällä. :D Tulipa muuten mieleen noista tatuoinneista, että sain niille pysymään vasempiin korviin tatuoinnit, jouduin toiselle tekemään toisen kerran, mutta oikeaan korvaan ei kumpaakaan jäänyt. Jätän ne toistaiseksi laittamatta ja saa mua kokeneempi ne hoitaa, sillä en halua niitä sotkea, kun pitäisi niitä ulkomuodossa näyttää, niin haluan, että tulee sitten lukukelvolliset tatuoinnit. Harjoittelen sitten taasen, kun seuraava poikue tulee joskus.
Luonne noilla kahdella on alkanut hyvin paistamaan. Sen verta osaa jo kertoa niistä, että ovat TODELLA energisiä viikareita. Niillä on myös todella reippaasti luonnetta, ihan mahdottomia pyristelijöitä ja luonne näkyy myös siinä, että yrittävät jopa hampailla tarttua kääntäessä, todella topakoita poikia. Saisivat mun puolesta kyllä vähän rauhoittua, kun ikää tulee lisää, mutta tämä kaikki menee nyt vielä lapsuuden piikkiin. Jos ovat tuollaisia kipakoita aikuisenakin, niin sitten ei kyllä ole kiva, ei niistä silloin pet-kaneiksi ainakaan ole, :D mutta aika näyttää. Ystävällisiähän ne ovat, kuin mitkä, rakastavat silitystä ja ruokaa, mutta se nostaminen ja kääntäminen ei ole kiva juttu. Sitä nyt harjoitellaankin ahkerasti joka ilta iltapalan yhteydessä, mutta eipä se kaikille tehoa, meidän Princessa on siitä hyvä esimerkki: vaikka kuinka kääntelis ja vääntelis ja käsittelis, niin ei kaikista vain tule sellaisia solmuun vedettäviä versioita. Ulkomuodossa tuo rimpuilu onneksi ei niin haittaa, kunhan eivät tuomaria pure. Nooh, aika näyttää mitä noista koltiaisista kasvaa. :D
Nyt tuli varsin rumat viikkoiskuvat napsastua, sillä ennen töitä kiireessä yritin noita kuvata. Alunperin yritin partsilla kuvata paremman valon toivossa, mutta kerkesin vain kaksi kuvaa räpsästä ja sinne tuli ampiainen...mukulat kantoon ja sisätiloihin kuvaamaan. :D Kivastihan nuo ukkelit jo istuu, mutta niin ne usein pentuna tuppaavat tekemään ja sit se posettaminen unohtuu aikuisena. :D :D
Luonne noilla kahdella on alkanut hyvin paistamaan. Sen verta osaa jo kertoa niistä, että ovat TODELLA energisiä viikareita. Niillä on myös todella reippaasti luonnetta, ihan mahdottomia pyristelijöitä ja luonne näkyy myös siinä, että yrittävät jopa hampailla tarttua kääntäessä, todella topakoita poikia. Saisivat mun puolesta kyllä vähän rauhoittua, kun ikää tulee lisää, mutta tämä kaikki menee nyt vielä lapsuuden piikkiin. Jos ovat tuollaisia kipakoita aikuisenakin, niin sitten ei kyllä ole kiva, ei niistä silloin pet-kaneiksi ainakaan ole, :D mutta aika näyttää. Ystävällisiähän ne ovat, kuin mitkä, rakastavat silitystä ja ruokaa, mutta se nostaminen ja kääntäminen ei ole kiva juttu. Sitä nyt harjoitellaankin ahkerasti joka ilta iltapalan yhteydessä, mutta eipä se kaikille tehoa, meidän Princessa on siitä hyvä esimerkki: vaikka kuinka kääntelis ja vääntelis ja käsittelis, niin ei kaikista vain tule sellaisia solmuun vedettäviä versioita. Ulkomuodossa tuo rimpuilu onneksi ei niin haittaa, kunhan eivät tuomaria pure. Nooh, aika näyttää mitä noista koltiaisista kasvaa. :D
Nyt tuli varsin rumat viikkoiskuvat napsastua, sillä ennen töitä kiireessä yritin noita kuvata. Alunperin yritin partsilla kuvata paremman valon toivossa, mutta kerkesin vain kaksi kuvaa räpsästä ja sinne tuli ampiainen...mukulat kantoon ja sisätiloihin kuvaamaan. :D Kivastihan nuo ukkelit jo istuu, mutta niin ne usein pentuna tuppaavat tekemään ja sit se posettaminen unohtuu aikuisena. :D :D
Kommentit
Lähetä kommentti