Talvisia kuvia

Ennen näitä kamalia pääkallokelejä minulla kävi KERRANKIN tuuri ja koitti ihana aurinkoinen päivä lumiselle talvisäälle, se tiesi sitä, että kauan odotettu kuvaussessio kanien kanssa pihalla koitti. :) Olin pitkään odottanut kauniita talvipäiviä, mutta aina ne näteimmät päivät osuivat työpäivälleni joita monesti harmittelinkin. Hyödynsin tämän ainokaisen tuuripäivän joita ei enään olisi tullutkaan.

Mentiin tosiaan tohon pihalle kuvaamaan kaneja vuoronperään. Pakkasasteita oli joku -1-5C eli ei mitään hurjia lukemia mikä tietenkin hyvä sisäkaneille (ja palelevalle emännälle :D).
Otettiin avomiehen kanssa koirille tarkoitettu pentuaitaus mukaan, sillä ei noita säntäilijöitä uskalla täällä kaupungissa noin vain pitää vapaana. Takarajaksi kuvaamiselle per kani oltiin asetettu 15-minuuttia, mutta aikalailla kaikkien kohalla jouduttiin lähtemään jo aikaisemmin kotiin, koska näyttivät palelemisen merkkejä. Frosty esim alkoi palelemaan jo 7-minuutin kohdalla, kun Sakura kesti ihan sinne 15-minuuttiin asti ja ois varmaan pidemmällekin tarjennut, mutta en halunnut ottaa riskejä, et olisi vilustunut. :)

Frostya oli kaikista mieluisinta kuvata jostain syystä. :) Harmi vain, et se ei kovin kauaa kylmää kestänyt, mutta onneksi kesä lähenee ja uudet kuvaustilaisuudet sen mukana. Valitettavasti toi ruma aitaus pilaa noiden kuvien tunnelmaa, mut se oli välttämätön, olisi noi muuten lähteneet sillä sen verta innostuneita olivat ulkoilusta, jopa Frosty. Minä olisin ottanut riskin ja lähtenyt ilman aitausta kokeilemaan kuvausta, mutta ihan hyvä ettei lähdetty, sai ukko puhuttua mulle järkeä. :D

Tarkkasilmäiset havaitsevat Suikan kuvissa epämääräisiä länttejä, kylläh, meillä alkaa karvanvaihdot piakkoin. Saa nähä kauan ne tällä kertaa ovat kiusana, kun viime vuonna niistä ei meinannut loppua tulla, kun säiden mukana meni vaihdot sekaisin. Tällä hetkellä Suikalla on pahin, siltä jää hiukan karvaa käteen ja on tommoisia epämääräisiä länttejä kehossa (ah, ihana rex turkki, kun kaikki näkyy :D), pojilla näkyy jossain päin kehoa joku onneton hapsu, mutta kielii silti siitä, et kohta niilläkin alkaa. Sakuralla on kamala kalju läntti hartioiden kohalla, urakalla silläkin tuppona lähtenyt. Onneksi hiljalleen siinäkin alkaa näkymään karvaa kasvavan takaisin, thank god! :D

Ensi kuussa olisi Jyväskylässä LU-näyttely. Sinne olisi halua mennä, mutta saa nähä onko silloin mitään näytettävää. Toki mietinnän aiheeksi tekee se, et se on kaksipäiväinen näyttely, joten pitäisi melkein yöpyä sielläpäin, kun ei jaksaisi muutamaa tuntia ees taas per vrk ajaa. Noh, kattotaan nyt lähenkö sinne...